Joulukiireitä?

Ohops, anteeksi, lähes kuukausi mennyt ku viimeksi oon tänne jotain raapustellut! Joulukiireiden syyksi ei voi ainakaan laittaa, koska edelleen jouluvalmistelut on ihan alkutekijöissään, enkä aio joulustressiä itselleni hankkia!

Treenit kulkevat entiseen malliin, yhteensä yhdeksän treeniä viikossa, sisältäen sekä salitreeniä, että aerobista. Ruokailut sujuvat mallillaan ja ensimmäiset vapaasyöntipäivät on jouluaattona ja joulupäivänä!!! Jotenkin niitä odottaa jo innolla, mutta samalla vähän kauhunsekaisin tuntein, että mitäs jos jääkin se syömisvaihde päälle? No EI se jää!!! Siihen ei ole varaa laisinkaan!

Viime viikolla olin pt-treeneissä yhden tooosi iiiiison miehen kanssa. Treenailtiin jalkoja, takareisi-pakarapainotteisesti. Kyllä oli NIIN mahtavaa taas! Treeneistä hieman potkua söi pois viime viikon vuorokauden kestänyt oksutauti, mutta sisulla ja pt:n mahtavalla tsemppauksella treenit vietiin läpi ja luovuttaminen ei tullut mieleenkään.

Viime päivinä salilla treenatessa on kuullut sivukorvalla, miten porukka siellä odottaa jo joulun herkutteluja ja sitä, että pidetään vähän kevyempi viikko treenaamisessa...mä odotan sitä, että saan jouluaattona ja joulupäivänä syödä kinkkua, lanttulaatikkoa sekä bataattilaatikkoa ja tietty paljon salaatteja. Ja koko joulun vapaiden ajan treenata vähintään 110% lasissa! :)

Uuden vuoden jälkeen sitten salilla alkaakin taas uusi rynnistys, kun havahdutaan siihen, että se kesähän on ihan just ja pitää saada itsensä kesäkuntoon...Nooh, tammikuussa uuden vuoden lupauksien lunastajat ryntäävät salille ja sitten viimeistään helmikuun alussa sali jo taas hiljenee...innostus loppuu kuin kananlento seinään, ku puuttuu ne tavoitteet tai treenataan ihan väärin omaan tasoon nähden ja ruokailussa vedetään kidutuskuuria.

Nyt mä lähden treenaamaan etureiskoja ja sitten otan valkoisen muovisen joulukuusemme pois varastosta odottamaan koristelua.

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille! Ja jos teette uuden vuoden lupauksia, kirjoittakaa ne paperille ja tavoitteet realistisiksi :)

Luminen sunnuntai ja kylmä

Eihän pakkasta ole ku -6, mutta minä kesäihmisenä teen jo syväjäätymistä. Onneksi on takka ja siinä lämmin tuli tälläkin hetkellä. Vähennetyt hiilarit tekee kropassa työtään ja sellainen ikivilu on nyt taas seurana...kyllä tämäkin taas tasaantuu, mutta ottaa aikaa ainakin pari viikkoa.

Tiistaina kävin hieronnassa ja hierottiin jalat. Takareidet ei ollutkaan niin jumissa kuin kuvittelin, pohkeet ja etureidet oli. Etureisistä löytyi muutamat oikein älyttömän hellät kohdat, jotka huippuhieroja sai auki aika hyvin. Kotiläksyksi taas tuli enemmän venyttelyä koko kropalle...oon toki venytellyt tällä viikolla huomattavasti enemmän kuin aikasemmin...ehkäpä tämäkin ratakisko tästä pikkuhiljaa notkistuu :)

Multa on muutaman kerran pyydetty muutoskuvia ja juttua muutoksesta. Olen miettinyt ja paininut asian kanssa, että onko minussa tapahtunut muutos oikeasti sellainen, joka voisi motivoida muita, onko kaikki tapahtunut sellaista, että sitä kannattaa edes julkaista, saako joku siitä kimmokkeen itselleen. Loppujen lopuksi kuitenkin jutun kirjoitin sekä muutaman kuvan lisäilin mukaan. Juttu tulee tännekin jossakin vaiheessa, kunhan muokkailen hieman vielä sitä. Toivon, että siitä todella on hyötyä jollekin ja joku saisi siitä kimmokkeen elämäntapamuutokseen.

Jokainen pystyy muuttamaan elämäntapojaan, jos vain haluaa. Kuitenkaan väkisin vääntämällä ja pakkopullalla siitä ei mitään tule. Muutoshalu pitää syntyä itsestään ja eikä kenenkään toisen pakottamana, koska silloin ei muutoksia tapahdu. Se huomio, että muutoksen tekee vain itseään varten, oman itsensä hyvinvoinnin vuoksi auttaa paljon.

Aurinkokin alkaa tuolta pilkistelemään, joten ulkovaatteet päälle ja lenkille.

Ja matka jatkuu...

Miten ihmeessä viikko on taas hurahtanut kuin siivillä?

Viime viikko treenailtiin ja syötiin vielä alkuperäisillä ohjeilla. Etureiskatreeni jumitti nesteet kehoon melkoisesti ja turvotus ja nesteet lähti liikkeelle vasta hieronnan jälkeen. Muuten viikon treenit sujui suunnitelmien mukaan, vaikka perjantaina olikin vasta ensimmäinen täysin etureiskakivuton päivä! Eli treeni meni perille paremmin kuin hyvin.

Tiistaina kävin hieronnassa, yläkroppaa hierottiin, koska ei ollut puhettakaan, että etureiskoihin olisi voinut koskeakaan...juu, todellakin ne oli ihan kosketusarat vielä tiistaina! Yläkropassa oli muutama jumipaikka, jotka saatiin hyvin auki ja omasta mielestä aivan kuin olisi koko yläkroppa leventynyt pari senttiä käsittelyn jälkeen, siis siten, että lihakset oli niin irtonaiset ja rennot. Lisäksi hieroja opetti erittäin hyvän venyttävän ja liikerataa laajentavan venytyksen rintarankaan, joka toki sitten vaikuttaa myös tuonne lannerankaan saakka. Tänään meen taasen hierontaan, tänään sitten pääsee käsittelyyn jalat, saa nähdä mitä upeita jumipaikkoja niistä löytyy...pari taidan tietääkin jo...Vaikka kuinka venyttelee joka treenin jälkeen, olen huomannut, että pitäisi oikeasti pitää pari kertaa viikossa oikein kunnon venyttelytuokio, joka kestäisi ainakin sen puoli tuntia. Tuostapa pitää tehdä itselleni haaste, venyttely vähintään puoli tuntia kaksi kertaa viikossa, normaalien treenien jälkeisten venyttelyjen lisäksi.

Eilen laittelin pt:lle menemään hurahtaneen kahden viikon tuloksia ja fiiliksiä. Eteenpäin mennään koko ajan ja nyt tuli pientä muutosta ruokavalioon sekä treeneihin. Ruokavaliosta vähennetään hieman hiilareita ja yksi aerobinen treeni viikkoon lisää. Katsotaan miten kroppa reagoi hiilarien vähentämiseen, toivottavasti edelleen rasvaa palaa sieltä mistä pitääkin, mutta toivon myös, että lihakset ei kärsi rasvan tiristelystä, vaan niitä saadaan samalla jopa kasvatettua, tai ainakin pidettyä samassa kuosissa missä ne nyt on.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, hymyssä suin kun kuljetaan, niin tää harmauskin pian nujerretaan!

Maanantaifiilikset, eikä laisinkaan negatiiviset sellaiset :)

Mä oon NIIN liekeissä viikonlopun treenien jälkeen!!!!!!!!!! <3 <3 <3 <3
Huh, mitkä treenit oli lauantaina! Meillä oli siis pt-valmennuksessa olevien yhteinen treenipäivä ja pikkujoulut lauantaina. Mä olin etureisitreeniryhmässä ja oksennus meinasi pariin kertaan lentää jo treenien aikana, eli ehkä sekin kuvaa treenien kovuutta. Treenien jälkeen ei pyrstöä meinannut saada penkistä nousemaan pukuhuoneessa ja portaiden ylösnousu oli yhtä tuskaa, kunnes sitten jouduin menemään muutaman portaan alaspäin...ihan uusi urheilulaji tuli siitä ;) Lauantaina illalla oli etureidet jo melkoisen tietoiset siitä, että isot pojat antoi kunnon treenit niille. Piti oikeasti jopa miettiä, että voiko laittaa korkkareita jalkaan illan pikkujouluihin, kun ei ollut laisinkaan varmaa, että kantaako jalat.

Illan pikkujoulut oli aivan huiput! Uskomaton porukka, vaikka oltiin toisillemme aivan vieraita, niin silti juttua riitti niin kuin oltais aina tunnettu. Jokainen sai syödä ilman ruuan punnitsemista ja otin myös jälkkäriksi ollutta mansikkakakkua. Kuitenkin paikalla oli jokaisen valmentaja ja kukaan valmentajista ei kommentoinut meidän syömisiä. Hitto mikä luotto niillä on myös meihin, ne uskoo ja tietää, että se yks vapaa-ateria ilman punnitsemista syödään ja nautitaan ja seuraavana aamuna taas palataan takaisin ruotuun. Ja näin myös kävi, eli aamusta taas takaisin oman ruokavalion pariin.

Jos lauantai-illalla etureidet oli jo jumissa ja treenikivussa, sunnuntaina myös pyrstö alkoi antoi signaaleja siitä, että kyllä sekin vielä treenijumista saa osakseen ja oikeassa olin. Sunnuntaiaamuna sängystä nouseminen oli melkoista akrobatiaa etureiskojen ja pyrstön treenijumien vuoksi, luulin sitä pahimmaksi jumiksi mitä on, mutta tänään aamulla (maanantai) oli treenijumi sellaista, että huhhuh...jopa vessassa käymistä piti miettiä pariin kertaan, että onko ihan oikeesti pakko mennä :D Mutta, tää tunne etureiskoissa ja pyrstössä on sitä, mitä on halunnut ja sitä myös saa...Ja tänään taas salille vääntämään rautaa...sillähän se lähtee jolla on tullutkin, tosin tänään vuorossa on rinta-selkätreeni. Kiitos kaikille ihanille valkuille lauantain treeneistä <3 Ootte te niin rrrrrrrautaisia ammattilaisia, jolla vedätte treenit ja tsemppaatte...vedätte viimeisetkin mehut irti, vaikka tuntuu ettei enää jaksais, niin jostain ihmeestä sitä löytyy ihan vähän vielä voimia vetää ne viimeiset toistot...tai sitten ei...kuten mulla viimeisessä liikkeessä, niin vain valuin pitkin lattiaa ku räkä :D Mut yhden valkun sanottuna "ei tossa liikkeessä pitäis enää pysyäkään, jos treenit tehty 110% lasissa"...joten vedetty ilmeisesti sitten ainakin se 110 lasissa :D

Lähes tulkoon jo lasken minuutteja siihen, että tiistaina pääsee hierojalle <3

Pienin askelin tavoitetta kohden

Ohops, pari viikkoa taas mennyt kuin siivillä. Tänään laittelin menneen kahden viikon mitat ja muutakin pt:lle menemään. Hieman flunssa meinannut häiritä eloa ja oloa, mutta treenejä ei ole jäänyt väliin. Onneksi ei ole kuumetta ollut, vaan nenä vaan tukossa ja välillä taas räkä "juossut" ja muuten vointi ollut ok, että ei ole sillä tavoin haitannut treenejä.
Muutoksia kropassa taasen tullut, paino mennyt ihan jees alaspäin ja senttejäkin lähtenyt ihan ok. On tämä hauskaa, kun nyt halutaan senttejä (=rasvaa) ja kiloja pois, mutta hetken päästä sitten toivotaan, että niitä senttejä tulisi ja oikeisiin paikkoihin :) Tää juurikin tekee tästä koko projektista niin haastavan ja mielenkiintoisen.
Muistaakseni kirjoittelin tämän uuden projektin alkaessa, miten kauan meni aamupalan syömisessä, yli 40 minsaa...ruokaa kun tuntui olevan niin mahdottoman paljon. Nooh, nälkä kasvaa syödessä ja tällä hetkellä, jos syön äärettömän rauhassa saman aamupalan, menee aikaa max.20 minsaa. Kroppa toimii hyvin ja eipä tarvi kelloon vilkuilla ku tietää, että tasan 2,5 tuntia mennyt edellisestä ruokailusta ku vatsa kurnii ja on nälkä. Tällä viikolla onkin monta kivaa juttua tiedossa...ensin odotellaan pt:n palautetta ja tulevia muutoksia ohjelmaan ja ruokiin, lauantaina tapaan pt:n ja muita valmennuksessa olevia ja lauantaina vietän heidän kanssaan myös pikkujoulut. Huisin hauska viikko siis tulossa! Hetken kuluttua taas syödään, sitten vähän lepäillään ja juodaan latarit ja salille treenaamaan, rinta-selkäpäivä tiedossa.

Samoilla jatketaan...pari viikkoa

Tiistaina sain pt:ltä mailia ja kommentteja menneen kolmen viikon tuloksista. Hänen mukaansa suunta on oikea ja tulokset oikein maltillisen hyviä. Jatkamme tämän ja ensi viikon näillä samoilla treeni- ja ruokaohjeilla ja sitten taasen laitellaan mittoja menemään. Nyt on siis neljäs viikko menossa tätä uutta treenisysteemiä ja ruokavaliota ja kertaakaan ei ole tullut mitään ns.heikkoa hetkeä, että olisi pitänyt saada jotain luvatonta syödä ihan pakolla. Treenatessa ei tule mieleenkään hölläillä ja sluibailla, vaan treenit vedetään vähintään 110 lasissa...ajoittain niin, että salilta ei oikein pääse kunnolla edes kävelemään ulos :) Mutta uskokaa tai älkää, tää on just sitä mistä mä nautin ihan sydämeni pohjasta, kun pitää laittaa itsensä likoon treenatessa ihan täysillä. Ja treenin jälkeinen olotila on aivan uskomaton!

Näillä eväillä siis mennään eteenpäin vielä tämä ja ens viikko ja katsellaan sitten mitä tuloksia on tullut. Tämän viikon salitreenit on tehtynä ja viikonlopun aikana vielä kaksi aerobista treeniä on tiedossa. Toivottavasti on sen verran hyvät ilmat, että voi pihalla mennä aerobiset tekemään.

Ekat "väliaikatiedot"

Kolme viikkoa on nyt takana uutta treeniohjelmaa sekä ruokavaliota. Tänään oli siis aika mittailla ja punnita sekä laittaa tiedot pt:lle menemään. Huomenna tai viimeistään ylihuomenna kuulee sitten pt:n tuomion, että miten jatketaan, parhaillaan pt istuu lentokoneessa ja on matkalla koti-Suomeen etelän lämmöstä. Kaiken kaikkiaan kiloja kolme viikon aikana on kadonnut 3.4 kg ja senttejä ympäri kroppaa reilut 10cm. Ja onneksi nuo kadonneet sentit on nimenomaan ongelmapaikoista! Jonkun mielestä tietty 3.4 kg/3 vkoa on vähän, mutta tarkoituksena ei ole kuitenkaan ihan kuivan kesän oravaksi asti päästä, ainakaan tässä vaiheessa ;) Tästä on hyvä jatkaa...katsotaan mitä tuleva viikko tuo tullessaan treeneihin ja/tai ruokavalioon.

Osu ja uppos...

Näin tämän tekstin eräällä foorumilla...osu ja uppos ihan täysin :)

Lenkin jälkeisissä endorfiinihöyryissä on hyvä toivotella kaikille oikein leppoisaa lauantai-iltaa...mä meen rentoutumaan saunaan ja valmistautumaan huomisiin treeneihin.

Pian on aika ekan välitsekkauksen

Kylläpä aika taas on mennyt kuin siivillä! Sunnuntaina on aika ensimmäisen välitsekkauksen, eli mitat, paino ja fiilikset syvemmin lähtee pt:lle. Tässä kolmen viikon aikana on fiiliksiä tullut laiteltua mailitse, mutta myös facen välityksellä, mutta sunnuntaina kirjoitellaan sitten syvemmin fiiliksiä mailitse. Puntarilla en ole käynyt koko kolmen viikon aikana ku pari kertaa (ennen hyppäsin joka aamu), enkä ole myös mittanauhaan tarttunut. Sen aika on nyt sitten sunnuntaina.

Kaiken kaikkiaan fiilis on edelleen katossa ja mä niin rakastan sitä, että treeneissä saa laittaa itsensä täysillä likoon. Treenauksessa on ihan toisenlainen meininki, ku tietää, että on "tilivelvollinen" jollekin muulle ku itelleen tehdyistä treeneistä. Ja välillä ku tekee oikein tiukkaa jonkin liikkeen loppuun tekeminen, on pt:n lausuma "kumpi pettää pää vai perse"-mielessä...siitä vaan saa ihmeellisesti lisätsemppiä treenin loppuun viemiseen. Tänään on vuorossa lenkki sekä etureisien punttitreeni. Huomenna siis tiedossa ankkamaista kävelyä jälleen kerran.

Eilen räntäsateessa tarpoessa muistui taas mieleen, että mun kasvojen iho ei sitten tykkää (en mä tykkää muutenkaan) talvesta ja pakkasesta. Illalla kasvot oli kuin nokkosilla hakatut ja niitä kuumotti, pisteli ja teki kaikkea mahdollista :( Pitänee taas kaivaa ns.mikkihiiri esiin, että pakkasilla voi käydä lenkillä.

Aurinkoista viikonloppua!

Kun mikään ei riitä...

Olipas taas vaikea keksiä sopivaa nimeä postaukselle, mutta ehkäpä tuo osuu kaikista parhaiten aiheeseen tai sitten ei :)

Kuten aikasemminkin jo kerroin, lueskelen muutamia blogeja säännöllisen epäsäännöllisesti, lähinnä blogeista, lehtikirjoituksista ja viime päivien livejutusteluista on noussut taas paljon mietittävää esille.
Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat kateellisia tai jotenkin katkeria siitä, miten toinen treenaa, syö ja kehittyy? Miksi arvostellaan, lyödään lyttyyn toisen tavoitteet, treenaustavat jne? Miksi ihmeessä pitää olla kateellinen/katkera toiselle toisen treenauksista jne? Jokaisella meillä on oma elämä, elämän tilanteet, eri lähtökohdat treenaukseen jne...Yleisin tapa on kirjoitella ja kertoa, miten muka treenaa, ottaa kuvia omista "treeneistään", ruuistaan jne. Yritetään esittää jotain ihan muuta kuin todellisuudessa on. Kyllä jokainen joka treenaa kovaa, katsoo hieman syömistensä perään, saa aikaan tuloksia. Entä sitten nämä, jotka vuodesta toiseen kirjoittavat tekevänsä sitä sun tätä ja tuloksia ei synny? Vaikka itse olen vielä matkalla lopulliseen tavoitteeseen, joka edelleen hieman hämärän peitossa, uskallan sanoa, että tuloksia on syntynyt...toki edelleen löytyy löysää vähän sieltä sun täältä, mutta n.45 kiloa pienempänä kuin muutama vuosi sitten, voin sanoa, että tulosta syntyy, kun vain jaksaa yrittää. Eihän ne kilot ole tulleet viikossa eikä kahdessa, niin miksi niiden oletetaan lähtevän sitten päivässä tai kahdessa.
Pitkäjänteistä ja kovaa työtä vaaditaan, että tavoitteet saavutetaan.

On hauska seurata, miten jotkut olisivat valmiita myymään vaikka oman mummonsa ja kaikkia keinoja kaihtamatta yrittävät löytää oikotien onneen ja hyvään kuntoon. Hypätään ja kokeillaan lajista toiseen, dieetistä toiseen ilman pitkäjänteisyyttä. Ja jos viikossa tai kahdessa ei tule tuloksia, niin aina voi taas vaihtaa lajia ja dieettiä. Hankitaan personal trainerit, mentaalivalmentajat, kristallipallot, meediot ja kaikki mitä maa päällänsä kantaa ja sitten ihmetellään, että miten ihmeessä tuloksia ei tule vaikka on hankittu maan parhaat valmentajat. Ratkaisu on varsin yksinkertainen...tavoitteiden eteen ON TEHTÄVÄ TÖITÄ!!! Kukaan personal trainer, mentaalivalmentaja tai kukaan muukaan ei tuo sulle sitä hyvää kondista, vaan jokaisen on ITSE tehtävä se työ! Lopussa kiitos seisoo ja "vähän sinne päin"-treenit tehtynä ei tuloksia synny.

Eka viikko takana

Mä oon edelleen niin liekeissä ja fiiliksissä tästä uudesta treenisysteemistä ja ruokavaliosta, että tiedän tehneeni NIIN oikein, kun hylkäsin aikasemman treeniohjelman ja ruokavalion. Tää on just sitä mitä mä tarvin!!!

Kannattaa kuunnella siis kroppaansa ja sydäntänsä valinnoissaan. Ei ne valinnat aina niin järkeviltä välttämättä tunnu, mutta kun saat omaan valintaasi vahvistusta ja tiedät tehneesi oikean valinnan, voi vaan todeta, että kyllä kroppa ja sydän tietää, mikä on parasta sulle.

Treenikuulumisia

Maanantaista lähtien ollaan nyt menty uudella treeniohjelmalla ja koko kroppa on uskomattoman mageessa treenikivussa. Eli sellaisessa treenin jälkeisessä "tietää jotain tehneensä"-olotilassa. Tänään on totaalilepopäivä ja huomenna taas sitten mennään kahdella treenillä, aamulla lenkki ja päivällä/illalla salitreeni. Maanantaina mentiin tekniikat läpi jokaisesta liikkeestä ja suosittelen kaikille, että menkää ainakin kerran pt:n tai kuntosalivalmentajan ohjaukseen. Vaikka itsekin käynyt jo kaikenkaikkiaan aika paljon salilla treenaamassa, niin pieniä korjauksia tuli liikkeisiin. Ei mitään suuria muutoksia, mutta sellaisia, jotka huomasi heti treenatessa, että tuntuu ihan erillä tavoin liike kuin aikasemmin. Ja se mitä pt nyt painotti, oli se, että nyt kasvatetaan lihasta, että jokainen liike tehdään RAUHALLISESTI alusta loppuun, hallitusti, voima kasvaa siinä sivussa sitten. Mä taas olen tuskaillut tässä nämä muutamat päivät, että voi kun olisikin mahdollista olla ihan täysipäiväinen treenaaja...mut valitettavasti ei ole ainakaan toistaiseksi mahdollista.

Tarkka ruokavalio tuli myös ohjelmaan, jokainen ruoka punnitaan gramman tarkasti ja ruoat on määritelty, mitä syödään. Töihin ku lähtee ja ottaa ruuat mukaan, joutuu saa ottaa mukaan mooonta kippoa ja kappoa, että kaikki on mukana...ja kippojen päälle tietty teipillä merkitty, mikä on mikäkin ruoka. Helppoa eikö totta!?!

Maanantaina tehtiin mittaukset ja punnitukset, sekä keskiviikkona kävin InBody-kehonkoostumusmittauksessa. Seuraavan kerran mitat otetaan 3 vkon kuluttua ja silloin pt katsoo mitä muutoksia tehdään ruokavalioon tai treeniohjelmaan tai niihin molempiin. InBody otetaan seuraavan kerran n.3kk:n kuluttua.

Kaiken kaikkiaan fiilikset on NIIN katossa tästä treenaamisesta ja koko projektista, että oksat pois ;) Tavoitteet olivat hyvät pt:n mukaan, tosin totesi, että niitä tullaan muokkaamaan tässä matkan varrella, että ensin katsellaan miten mun kroppa reagoi näihin ruokamuutoksiin ja treeneihin.

Upeeta mahtavaa!!!

Ei oikein tiedä kuinka päin olisi, sanat ei tahdo riittää kertomaan tätä tunnetta, mutta yhdellä sanalla MAHTAVAA! Kyllä oli ikimuistettava tapaaminen pt:n kanssa ja treenit mentiin läpi niin, että eipä meinannut jalka nousta kunnolla enää portaita ylös mentäessä.

Mutta tämän päivän tapaamisesta ja treeneistä myöhemmin lisää, nyt kutsuu työt...

Ajatuksen juoksua

Olipas vaikea keksiä tälle postaukselle oikein osuvaa otsikkoa...lähinnä taitaa tulla ajatusten kirjoittamista jonoiksi.

Olen taas kerran lempiaiheeni, tavoitteiden, parissa. Itse tulen maanantaina saamaan suoraa palautetta tavoitteistani, onko ne kuinka realististia ja tuleeko niihin muutoksia. Täytyy myöntää, että tavallaan olen hieman yllytyshullu, että jos pt:llä on jotain haastavaa, mielenkiintoista ja tarpeeksi hullua ehdotusta, niin ei sitä tiedä mihin sitä vielä oikein lupautuukaan.

Olen joskus aikasemminkin kirjoittanut tästä samasta asiasta, mutta taas asia kovasti ajankohtainen ja mietityttävä...On muutamia blogeja, joita seurailen säännöllisen epäsäännöllisesti ja noiden blogien viime päivien kirjoituksista olen taas pyöritellyt päässäni monia asioita tavoitteisiin, tuloksiin ja treenaukseen liittyen. Ihan ykkösenä tietty nämä tavoitteet; niiden realistisuus, niihin sitoutuminen ja valmiudet saavuttaa tavoitteet. Kuinka helppoa onkaan kirjoittaa treenaavansa niin ja niin paljon, mutta mitä on todellisuus? Selviä tavoitteita ei ole, vaan tavoitteet muuttuvat sitä mukaa kun mahdolliset tavoitteet liusuvat käsistä kuin vesi hanhen selästä. Jokaisella varmasti on omat tavoitteensa, esim.parempi kunto, kiinteytyminen, lihaksikkaampi kroppa jne...Lähinnä viime aikoina mietityttänyt tavoitteisiin sitoutuminen ja pitkäjänteinen työ. Esimerkkinä painonpudotus, ei ne ylimääräiset kilot ole päivässä tai parissa tullut, ei voi olettaa niiden lähtevänkään päivässä eikä parissa.

Valitettavan usein tulee blogeissa ja tosielämässä vastaan ihmisiä, jotka vaihtavat treeniohjelmiaan lähes päivittäin, kun "edellinen ei tuottanut tulosta",  samoin kokeillaan kaikkia ruokavalioita a:sta ö:hön ja sitten ollaan pihalla kuin lumiukot, kun ei tiedetä eikä ymmärretä kehon toiminnasta ja reaktioista tippaakaan. Halutaan olla besserwissereitä treenauksessa ja ei kuunnella kokeneempien neuvoja. Alkuinnostuksen jälkeen kaikki treenaus jää unholaan kunnes keksitään taas uusi hauska laji, jota kokeillaan ja alkuhuuman jälkeen sekin heitetään romukoppaan. Hypitään ruokavaliosta toiseen ja treeneistä toiseen kuin mehiläinen kukasta kukkaan. Pitkäjänteinen työ on unohdettu kokonaan! Tavoitteiden asetteluun myös realistisuutta...sellainen suurempi tavoite esim. puolen vuoden-vuoden päähän ja sitten pienempiä tavoitteita matkan varrelle.

Mutta nyt tankkailemaan hiilareita ja maanantaina alkaa tositoimet...niistä sitten lisää viimeistään tiistaina.

3 yötä jouluun on...eiku...

Vielä 3 yötä ja päivää pitää odottaa, että tapaa uuden pt:n ja pääsee hänen kanssaan treenaamaan. Fiilikset on ihan katossa edelleen ja uskon, että vain taivas rajana sitten jatkossa treenien suhteen, fiiliksistä puhumattakaan.

Eräs tuttu kysyi, että eikö pt-valmennus ole kauhean kallista, no mielestäni se on suhteellisen halpaa, kun kuitenkin ne rahat sijoitat omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Ja hyvä terveys kuitenkin vaikuttaa koko elämään, niin että ei ole kallis sijoitus.

Jokainen tietty voi sijoittaa rahansa mihin tahansa ja jokainen saa tehdä omat valintansa. Mun valinta on sijoittaa nyt rahat omaan terveyteen, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Jonkin mielestä varmasti itsekkäästi ajateltu, mutta varmasti mun hyvinvointi vaikuttaa siihen miten jaksaa taas rämpiä tämän harmaan, sateisen syksyn läpi. Lisäksi hyvä kunto ja terveys auttaa jaksamaan joka päiväisessä elämässä ihan eri tavalla kuin rapakunto. Olen joskus sanonut, että olen aurinkovirralla käyvä ihminen ja painelen ns.talvihorrokseen tässä loka-marraskuun aikana ja herään uuteen eloon ja elämään suunnilleen maaliskuulla. Tämän talvihorroksen aikana olen tehnyt AINA parhaimmat treenit ja siihen tähdätään nytkin.

Vielä viikko...

pitää odottaa, että pääsen tapaamaan pt:n ja tekemään ekat yhteiset treenit. Odotan jo todella kovaa uusia treeniohjelmia, ruokavaliota ja niiden tavoitteiden saavuttelua, jotka olen kirjannut. Sitä en vielä tiedä, tuleeko tavoitteisiini muutoksia valmentajan puolelta, mutta sen tiedän, että helpolla mua ei tulla päästämään ja en sitä kaipaakaan, vaan kunnon treeniä ja itseni haastamista ja likoon laittamista. Joskus olen lukenut, että "asenne on se joka ratkaisee" ja täytyy todeta, että nyt on melkoinen taistelijafiilis päällä :) Joten pois alta risut ja männyn kävyt, pian on sellaiset treenit menossa, että oksat pois ja pala latvaakin ;)

Olen luvannut jopa yöunista nipistää tarvittaessa aikaa treeneihin, joten ainakin 110 lasissa mennään kohti tavoitteita. Ja lopussa kiitos seisoo.

Uups...sinne ne meni...

...tavoitteet kolahtaneet tänään tulevalle valmentajalle mailiin...ja kyllä, vastauksenkin sain lähes saman tien puhelun muodossa. Sovimme ensimmäiseksi tapaamis- ja treeniajaksi 30.9. eli ei tarvitse odotella kuin reilun viikon, että pääsen kuulemaan ihan livenä, että mitä mieltä ovat tavoitteistani ja tullaanko niitä vielä muuttamaan ja viilaamaan.

Fiilis on aivan uskomaton...koska kuitenkin ensin hieman epäröin tähän valmennukseen mukaan lähtemistä, mutta nyt kun sain tavoitteet kirjattua ja valmentaja soitti, niin tuli sellainen fiilis, että ihan oikein tein ku vaihdoin pois tuosta toisesta valmennuksesta, josta en saanut sellaisia tuloksia ja fiiliksiä, et "jee, tää on mun juttu".

Syysflunssa vielä vähän vaivaa kropassa, mutta nyt vain ankaraa troppausta, että reilun viikon kuluttua voidaan ekat "uudet treenit" vetää ainakin 110 lasissa :)

Mitä oikeasti haluan? Tavoitteet!!!!????

Jo aikasemmin kirjoitin, että tavoitteiden kirjaaminen tekee treenaamisesta tavallaan tavoitteellisempaa ja tavallaan siihen sitoutuu jotenkin enemmän ku ne tavoitteet löytyy mustaa valkoisella.

Viime viikolla taustatietolomakkeet kolahtivat mailiin ja niitä tässä olen täytellyt viime päivien aikana. Kaikki muut kohdat ovat olleet helppoja täytellä; nimi, pituus, paino, tämän hetkiset treeniohjelmat jne...MUTTA, vaikeinta tällä hetkellä on täyttää kohta "tavoitteet". Olen nyt muutaman päivän miettinyt ja pyöritellyt päässäni ajatuksia, että mitkä ovat on oikeasti mun tavoitteet mitä haluan? Eppujen biisiä lainatakseni "nuorempi, laihempi ja lihaksikkaampi", vois olla sopiva tavoite, ainoastaan tuo "nuorempi"-kohta ei tule onnistumaan, vaikka kuinka haluaisi ;)

Tässä huomaa taas sen, että vaikka mielessä saattaisi olla minkälaiset tavoitteet tahansa, onko ne sellaiset, jotka on realistisia saavuttaa. Mielestäni kuitenkin on tärkeää, että tavoitteet on saavutettavissa, koska liian utopistiset tavoitteet syövät myös sitä motivaatiota saavutella tavoitteita. Tietty voi olla myös tavoite, jota ei itse miellä utopiseksi tavoitteeksi, vaan sen ulkopuolinen taho kertoo sulle, esim. koskaan juoksua harrastanut laittaa tavoitteekseen juosta maratonin 3 kk:n päästä.

Omat tavoitteet tulevat selkiintymään varmaan tässä parin päivän sisällä ja tiedän, että vastaanottaja on alansa rautainen ammattilainen, että hän kyllä osaa kertoa, onko tavoitteet realistisia, utopistisia vai yritänkö mennä siitä mistä aita on matalin. Ja uskon, että hän myös saattaa ehdottaa jotain sellaista tavoitetta, mitä itse en ole edes osannut ajatella/ehdottaa. Ehdottomasti haluan ottaa 110% hyödyn irti tulevan puolen vuoden valmennuksesta rautaisten ammattilaisten käsissä. Ja uskon, että tavoitteet tullaan saavuttamaan, mentaliteetillä "verta, hikeä ja kyyneleitä" ;)

Pian treenataan ja KOVAA!!!

Iiks, eilen kolahti mailiin esitietolomake uusiin treeneihin ja ruokaan liittyen. Nyt joku miettii, että miksi ihmeessä taas vaihtuu treenit ja ruuat, mutta kolmisen viikkoa kokeilin tuota uutta ruokailujuttua ja treenausta, niin totesin, että ei ole mun juttu. Ruuat kyllä, mutta treenit ei.
Haluan treenien olevan tavoitteellisia ja tuloksia tulevan ja näiden loppujen silavien olis parempi myös sulaa :) Ja kun kolmen viikon aikana ei ole mitään konkreettista tapahtunut mittanauhalla mitattuna eikä myöskään vaa'alla käydessä, totesin, että jotain muuta pitäis tehdä.

Edessä oleva 6 kk:n valmennus ON äärettömän haastava ja tavoitteellinen. Treenimääristä vielä ei ole tietoa, mutta helpolla mua ei tulla päästämään. Se on varma, mutta enhän mä sitä kaipaakaan :) Ensimmäinen tapaaminen valmentajan kanssa on n.kuukauden päästä...jolloin katsotaan treeniohjelma läpi liike kerrallaan ja ns."tsekataan päivän kunto". Ennen tuota valmennuksen alkua tulen vielä käymään kehonkoostumusmittauksessa. Ja sitten valmennuksen puolessa välissä tai lopussa mittaillaan samat arvot. Varsinainen valmennusjakso alkaa siis noin kuukauden päästä, johon saakka treenaillaan salia ja kuulaa normaaliin tyyliin.

Ihanan aurinkoista syyslauantaita kaikille!

EI! EI! EI!

Mä en todellakaan halunnut tätä räkätautia juuri nyt, jos koskaan! Kurkku on kipeä, nenä vuotaa, pää on kipeä ja muutenkin tosi vetämätön olo. Tämä jos jokin "syö miestä" :( Motivaation ylläpitämiseksi joutuu/saa tehdä kovasti töitä nyt, koska periaatepäätökseni on, että jos on flunssainen niin silloin ei treenata laisinkaan. Viime keväänä kun puolikuntoisena treenaaminen kostautui loppujen lopuksi sitten yli 3 viikon treenitaukona.
Nyt sitten täytyy keksiä kaikkea muuta kivaa tekemistä kuin treenaaminen...villasukan kutominen sopii hyvin, lukeminen myös.
Nyt täytyy vaan lääkitä itseään niin, että tauti pyörtäisi ja eikä tulisi oikein kovaa flunssaa. Siispä villasukat jalkaan ja kuumaa juomaa!

Kriisi...ruokakriisi

Tänään iski todellinen ruokakriisi. Opiskelen töiden ohella hieman lisää ja oli eka lähiopetuspäivä. Ensimmäisenä meni nuttura kireälle siitä, että ruokatauko oli laitettu alkamaan klo 12.30! Mä, joka olen tottunut syömään 3-4 tunnin välein, ajattelin kuolema korjaa ku niin myöhään ruoka. Syömään päästiin vasta klo 13.00 ja ehkä noin vartin ruokatauko ehdittiin pitää :( Kuitenkin aamupalan söin jo klo 7 aikaan, et melkoinen nälkä oli, eikä muutaman litran veden juonti auttanut. 

Mutta sitten se vasta myrkyn lykkäs ku päästiin ruokalaan!!! Listalla oli vaihtoehtona: pyttipannua ja paistettua kananmunaa, kalakeittoa ja porkkanapihviä, perunoita ja vaaleaa kastiketta. Olin varmaan ihan sen kuuluisan hoo moilasen-näköinen ku mietin kuumeisesti, että mitä hemmetiä MÄ oikeesti syön! Ajattelin, että salaattipöytä varmaan tarjoaa sen verran maittavat pöperöä, että salaattia ja pari porkkanalättyä. Sitten olikin seuraavan pettymyksen vuoro: jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta, vesimelonia ja kurpitsapikkelsiä...Eipä hurraa-huutoja päässyt tuossakaan vaiheessa. Mietin, että mistä ihmeestä saan kunnolla protskua ruokaani ja tunnustan, joudun ostamaan jälkkärirahkan. Mä, joka oon päässyt jo irti rahkan suurkulutuksesta, mutta ny ol ihan PAKKO ostaa se rahka, että sai edes jotain protskua. 

Niin ja sen verran otti päähän tuo joka paikkaan tukittu peruna, että annoin siitä jo palautetta, että voisiko joku ruoka olla ILMAN perunaa.

Siispä tänään lounas oli oikeen köppäänen...porkkanalättyjä, jotka ei muuten maistunut miltään, jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta, vesimelonia ja mustikkarahka. Byääh, sanon mä! Ens kerralla otan omat eväät mukaan koko päiväksi, se on varma se! Ugh, olen puhunut ;)

No mitä sä sitten syöt?

Tuon kysymyksen olen viimeisen vuoden aikana kuullut aika monta kertaa. Ja nyt taasen kysymys noussut ajankohtaiseksi, kun olen vähentänyt rahkan ja maitotuotteiden käyttöä radikaalisti. Ennen aamupalalla meni rahkaa, marjoja, mehukeittoa ja leseitä tai kaurapuuroa. Tänään aamupalalla söin smoothien, jossa mukana mansikoita, banaania, kiwiä, päärynää, tuoretta minttua, kookosöljyä, heraproteiinia, mandariinia, tuorepuristettua limen mehua. Erittäin hyvää ja täyttävää! 

Yritän joku päivä ottaa joka ateriasta kuvat ja lisäillä ne tänne ja kertoa myös mitä ateriat sisältää.

Iloisen syksyistä aamua jokaiselle!

Pohdintaa kaupan kassajonossa

Nauroin tänään itselleni kaupan kassajonossa...milloin musta on tullut ruokakyttääjä? Eli kyttään miltä toinen ulkoisesti näyttää ja miltä ruokaostokset näyttää, et onko ihminen todellakin sitä mitä syö? Tässä vaiheessa ehdottomasti täytyy muistaa että en todellakaan ole missimitoissa oleva, vaan terveellisen treenatun näköiseksi matkalla oleva tavallinen tallustaja. Toki matkaa tämän päivän kuntoon on tehty jo paljon ja matka jatkuu...mut nyt takaisin sinne kassajonoon...

Edessäni oli noin kolmekymppinen, tukevammassa kunnossa oleva nainen. Sitten iski tämä ruokakyttääjä-"kohtaus", jotenkin tuli sellainen "bling"-ajatus, et onko todella niin, et ihminen on sitä mitä syö. Vertasin omia ja tuon naisen ostoksia. Olisin ottanut kuvia, jos olisin kehdannut, mutta vielä ei ole ruokakyttääjä-syndrooma niin paha, että kuvia räpsisin kassalla :D Edessä oleva nainen oli latonut kassahihnalle paahtoleipää, makkaraa, pizzoja, lihapiirakoita, karkkia, suklaata, limsaa. Ei yhtäkään hedelmää, vihannesta tai kasvista näkynyt ostosten joukossa, ainut vihreä mitä joukkoon eksyi, oli joku vihreä tupakka-aski! Siinä kohtaa havahduin vertailemaan omia ostoksiani...kurkkua, tomaattia, avocado, lime, banaania, kiwihedelmiä, päärynöitä, kananmunia (nyt olin vain pientä täydennystä hakemassa, normisti tulisi myös kanaa, kalkkunaa, lihaa jne...koppaan mukaan). Ja totesin, et ihminen on todellakin sitä mitä syö! 

En todellakaan väitä olevani terveyden perikuva, mutta omilla pienillä valinnoilla yritän kuitenkin kroppaani vaalia. Ja kun on herkuttelun aika, syön todellakin jäätelöä, karkkeja jne. Mut nyt treenikaudella ja matkalla parempaan kuntoon, olen OMAEHTOISESTI laittanut kaikki herkut pannaan.

Ja elämähän on valintoja täynnä. Juurikin iltapäiväkahvia juodessani tuli mieleen, että voi vitsi ku olisi ihana ottaa itseleipoma pulla kahvin kanssa, mutta jätin ottamatta koska tuli vain sellainen fiilis, että enhän mä sitä tarvi. Todettakoon nyt samalla, että ei se yksi pulla olisi maailmaa kaatanut, mutta voittajafiilis tulee kun pystyy olemaan herkuista erossa! 

Kaikki tai ei mitään

Onkohan tästä jääräpäisyydestä jotain hyötyäkin, mutta myös haittaa. Tällä hetkellä yritän vähentää maitorahkan käyttöä radikaalisti, myös muita maitotuotteita yritän vähentää. Saatiin kävellä tänään valmiiseen ruokapöytään ja mulle iski jonkin sortin kriisi. Salaatissa oli fetaa...otin sitä ja sitten iskikin kauhea morkkis, miksi pitikin mennä ottamaan sitä fetaa...nooh, ehkä tää ehdottomuus on hyvekin, mutta joskus kaipaisi sitä armollisuutta itseään kohtaan. Siinäpä sitä opettelemista taas.
Nyt juhlistamaan huvilakauden päätöstä ja aamulla salille treenaamaan

Useimmat esteet joita edessäsi näet, olet asettanut itse!

Postauksen otsikko on suora lainaus Anna Perhon kirjasta Superarki! Suosittelen lukemaan k.o. kirjan, kirja on hyvin arkisiin asioihin liittyvä, mutta ainakin itselle kirja avasi monta uutta ahaa-elämystä.

Minulta on usein kysytty, et miten vuorotyötä tekevänä ja kahden lapsen äitinä aikaa riittää treenaamiseen. Sehän on täysin järjestelykysymys! Juurikin otsikkoon viitaten olen saanut kuulla jos jonkinlaisia selityksiä siitä, että miksei muka ehtisi treenaamaan. Verukkeita kyllä keksitään: pyykit, tiskit, siivous, ruuan laitto, kaupassa käynti, on kylmä, on kuuma, sataa vettä, sataa lunta, on täysikuu, kummitädin koiravainaan nimipäivä jne...

Kyllä JOKAISELLA on tunti päivässä aikaa treenata. Ai ei ole vai? Jos olet perheellinen, mitä teet esim. silloin ku telkusta tulee Pikku Kakkonen? Entäs viikonloppuaamuisin, kun lastenohjelmia tulee lähes puoleen päivään asti? Entä lasten harrastusten aikana? Nuo ajat on ne, jolloin itse olen paljon treenaamassa, eikä se ole yhteisestä ajasta laisinkaan pois.

Anna Perho käsitteli kirjassaan myös tuota "ei mulla ole aikaa, en mä millään ehdi ku on nää pyykit, tiskit, siivous, ruuanlaitto, kaupassa käynti, kissanristiäiset jne..."-verukkeita. Eli kynä ja paperi käteen ja kirjaat parin päivän ajan ylös, mitä teet mihinkin aikaan...jos teet esim.säännöllistä päivätyötä, merkitse se ensimmäisenä paperille, sen jälkeen sulla on keskimäärin 16 tuntia aikaa vielä sen vuorokauden aikana. Jos siitä vähennetään n.8 tunnin yöunet, niin edelleen jää 8 tuntia aikaa. Ja miten tämän 8 tuntia käytät, on ihan omasta suunnitelmallisuudesta tai suunnittelemattomuudestasi kiinni! Ok, jokaisella on tietyt kotityöt perhekoosta riippumatta, mutta onko kotitöissä jotain jossa voisi hieman höllätä? Pitääkö esim.KAIKKI vaatteesi alusvaatteista ja nenäliinoista lähtien olla silitetty? Vai voisitko tyytyä siihen, että  vaatteet on puhtaat ja ehjät? Tietty tilanteen mukaan voi joustaa ja silittää, jos siltä tuntuu, mutta ei se tee susta yhtään sen huonompaa tai parempaa onko ne vaatteet silitetty vai ei! Entä sitten ruokapuoli? Ei kai joka päivä tarvitse olla kolmen lajin illallista? Keitto- ja laatikkoruuat pelastaa kiireisen päivän.

Tietyt rutiinit päivittäisessä elämässä tuo helppoutta arkeen ja sitä omaa aikaa treenaamiselle löytyy varmasti! Ja ei joka päivä tarvi tehdä 2 tunnin treeniä. Itse teen paljon kahvakuulatreeniä, jo puolen tunnin intensiivinen treeni takuuvarmasti kirvoittaa hien pintaan ja endorfiinimyrsky on taattu. Kahvakuulailusta tulen kirjoittamaan vielä oman jutun myöhemmin, mutta kahvakuulailu on niin parasta ja tehokasta. Lisäksi kahvakuula on helppo ottaa mukaan ja tehdä treeni esimerkiksi lasten harrastusten aikana, jos olet päässyt harrastuskuskiksi. Kuula käteen ja pihalle treenaamaan!

En muista tarkalleen miten jokin vanha viisaus menee, mutta ajatuksena siinä on se, että on tuhat tekosyytä olla tekemättä, mutta vain yksi syy tehdä ja se syy olet sinä itse!

Tänään se alkaa!!!

Tänään se sitten alkaa, nimittäin taistelu viimeisiä kiloja vastaan. Äh, mitä diipadaapaa...mutta jotenkin tuntuu, että eipä sitä ihminen varmaan koskaan ole tyytyväinen omaan peilikuvaansa, aina löytyy muka paranneltavaa tuolta ja tuolta. Näitä haasteita kohti nyt mennään, vaikka läpi harmaan kiven :)
Lisää projektiin liittyvistä yhteistyötahoista laitan heti kun heiltä tulee banneria ja muuta vastaavaa.
Siispä mielenkiinnolla kohden uusia ja osittain vanhojakin tuulia.

Jokos teidän tavoitteet on kirjattu? Mitkä ovat konkreettisimmat tavoitteet? Mitä palkintoja olette itselle luvanneet saavutetuista tavoitteista?

Kolme yötä jouluun on, eiku...

Kolme yötä ja sitten alkaa uusi "projekti" ja uudet haasteet. Se mitä tämä tuleva projekti tulee pitämään sisällään ruokien suhteen, ei minulla ole vielä juurikaan tietoa. Sen tiedän, että ihan puhtaalla ruualla mennään, eikä kikkailla esim.ateriankorvikkeilla tms.

Löysin ihanan aarteen kaappien kätköistä, joka on ehdottomasti jaettava teidän kanssa. Nämä kortit saa hymyn aina kaivautumaan esiin piilostaan, vaikka olisi hieman mörököllipäiväkin. 

Tavoitteenahan meillä jokaisella voi olla myös tuo, että ei enää voida olla huonoja esimerkkejä ;)

Ihanaa perjantaita kaikille!

Päivän ajatus

Olen saanut tämän runon pätkän joskus vuosia sitten ja se on ehdottomasti yksi parhaimmista ajatelmista.

"Päästä irti menneestä. Anna uusien tuulien puhaltaa elämääsi.

Älä anna minkään sitoa itseäsi,

vaan ole vapaa ja nauti,

nyt on sen aika!"

Eli uskalletaan heittäytyä mukaan uusiin tuuliin ja haasteisiin, eikä jäädä murehtimaan ja märehtimään menneitä! Eletään täysillä tämä hetki ja päivä ja nautitaan joka hetkestä!

Mitä minä tarvitsen, sinä tarvitset, me tarvitsemme, te tarvitsette?

TAVOITTEET!!!
Jokainen meistä määrittelee itselleen tavoitteet, oli sitten kyse painonhallinnasta, treenituloksista, vaikkapa rahastosäästämisestä. Mitä sitten näillä tavoitteilla halutaan ja haetaan?
Itselle ainakin tavoitteiden kirjaaminen tekee asiasta konkreettisemman ja tavallaan sitoutuu noudattamaan ja taistelemaan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi enemmän kun on "mustaa valkoisella".

Monesti olen pohtinut sitä, että miksi on myös niitä, jotka kertoo tavoitteitaan esim.blogissa ja kirjoittavat tekevänsä sitä sun tätä, mutta missään vaiheessa tavoitteet ei täyty/niitä ei saavuteta tai niitä muutetaan koko ajan niin, että niistä ei ole varmaan itse kirjoittakaan selvillä. Onko niin, että tavoitteet ovat olleet liian korkealentoisia, ettei niitä ole edes oikeasti haluttu saavuttaa, vai onko niin, että halutaan vain laittaa tavoitteet, kun muutkin niitä asettelee ja niiden eteen ei oikeasti haluta tehdä töitä ja sitä mukaa ku tavoitteet lentää tuhkana tuulee, niitä myös muutellaan itselle parhain päin. Vai onko niin, että resurssit vaan ei ole riittävät saavuttamaan tavoitteita syystä tai toisesta. Vai onko niin, että tavoitteet olisi ollut saavutettavissa, mutta kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen lyödään hanskat tiskiin ja todetaan, että se oli sitten siinä. Jos ja kun niitä vastoinkäymisiä tulee, on hyvä kaivaa ne kirjatut tavoitteet esiin ja katsoa missä mennään ja miten on tavoitteensa merkinnyt ja mitä pitää muuttaa, että mennään taas täydellä vauhdilla kohden tavoitteita. Kuitenkin jokaisen tavoitteen eteen pitää tehdä töitätöitätöitä ja vielä kerran töitä.

Näiden tavoitteiden, niiden saavuttamisen, kirjaamisen jne...pariin tulen palaamaan vielä monta kertaa ja menenkin etsimään tavoitevihkoni ja kalenterin esille ja sinne merkitsemään muutamia tärkeitä etappeja.

Periaatteista luopuminen

Huhhuh...joskus pitänee tehdä "uhrauksia" tavoitteidensa ja unelmiensa eteen. Tällä kertaa tämä "uhraus" oli periaatepäätöksen peruminen siitä, että "minähän en mitään blogia kirjoittele". Mutta näin vain on nyt käynyt, että aloitellaan blogia kirjoittelemaan. Bloggaajana olen ihan noviisi ja sen vuoksi kaikki hienoudet on varmasti ainakin näin aluksi poissa blogista, mutta hiljaa hyvää tulee ja eihän sitä tiedä millaiseksi bloggaajaksi tässä vielä innostuu. :) Niin ja tämä blogin aloittaminen liittyy yhteen projektiin, josta en vielä voi paljastaa enempää...

Tämä blogi tulee keskittymään treenaamiseen, painon hallintaan, hyvinvointiin, terveyteen ja elämäntapamuutokseen. Tämä ei tule olemaan laihdutusblogi, niitä maailma on jo täynnä. Vaikkakin tavoitteena on pienempi, mutta lihaksikkaampi ja treenatun näköinen, terve kroppa, niin muutos tulee tapahtumaan treenien ja ruovalion avulla sekä mittanauhan kanssa, toki perinteinen puntarikin on muutoksessa mukana sekä tietty armoton kamera...Näillä mennään, joten treenirikasta viikkoa jokaiselle!