Upeeta mahtavaa!!!

Ei oikein tiedä kuinka päin olisi, sanat ei tahdo riittää kertomaan tätä tunnetta, mutta yhdellä sanalla MAHTAVAA! Kyllä oli ikimuistettava tapaaminen pt:n kanssa ja treenit mentiin läpi niin, että eipä meinannut jalka nousta kunnolla enää portaita ylös mentäessä.

Mutta tämän päivän tapaamisesta ja treeneistä myöhemmin lisää, nyt kutsuu työt...

Ajatuksen juoksua

Olipas vaikea keksiä tälle postaukselle oikein osuvaa otsikkoa...lähinnä taitaa tulla ajatusten kirjoittamista jonoiksi.

Olen taas kerran lempiaiheeni, tavoitteiden, parissa. Itse tulen maanantaina saamaan suoraa palautetta tavoitteistani, onko ne kuinka realististia ja tuleeko niihin muutoksia. Täytyy myöntää, että tavallaan olen hieman yllytyshullu, että jos pt:llä on jotain haastavaa, mielenkiintoista ja tarpeeksi hullua ehdotusta, niin ei sitä tiedä mihin sitä vielä oikein lupautuukaan.

Olen joskus aikasemminkin kirjoittanut tästä samasta asiasta, mutta taas asia kovasti ajankohtainen ja mietityttävä...On muutamia blogeja, joita seurailen säännöllisen epäsäännöllisesti ja noiden blogien viime päivien kirjoituksista olen taas pyöritellyt päässäni monia asioita tavoitteisiin, tuloksiin ja treenaukseen liittyen. Ihan ykkösenä tietty nämä tavoitteet; niiden realistisuus, niihin sitoutuminen ja valmiudet saavuttaa tavoitteet. Kuinka helppoa onkaan kirjoittaa treenaavansa niin ja niin paljon, mutta mitä on todellisuus? Selviä tavoitteita ei ole, vaan tavoitteet muuttuvat sitä mukaa kun mahdolliset tavoitteet liusuvat käsistä kuin vesi hanhen selästä. Jokaisella varmasti on omat tavoitteensa, esim.parempi kunto, kiinteytyminen, lihaksikkaampi kroppa jne...Lähinnä viime aikoina mietityttänyt tavoitteisiin sitoutuminen ja pitkäjänteinen työ. Esimerkkinä painonpudotus, ei ne ylimääräiset kilot ole päivässä tai parissa tullut, ei voi olettaa niiden lähtevänkään päivässä eikä parissa.

Valitettavan usein tulee blogeissa ja tosielämässä vastaan ihmisiä, jotka vaihtavat treeniohjelmiaan lähes päivittäin, kun "edellinen ei tuottanut tulosta",  samoin kokeillaan kaikkia ruokavalioita a:sta ö:hön ja sitten ollaan pihalla kuin lumiukot, kun ei tiedetä eikä ymmärretä kehon toiminnasta ja reaktioista tippaakaan. Halutaan olla besserwissereitä treenauksessa ja ei kuunnella kokeneempien neuvoja. Alkuinnostuksen jälkeen kaikki treenaus jää unholaan kunnes keksitään taas uusi hauska laji, jota kokeillaan ja alkuhuuman jälkeen sekin heitetään romukoppaan. Hypitään ruokavaliosta toiseen ja treeneistä toiseen kuin mehiläinen kukasta kukkaan. Pitkäjänteinen työ on unohdettu kokonaan! Tavoitteiden asetteluun myös realistisuutta...sellainen suurempi tavoite esim. puolen vuoden-vuoden päähän ja sitten pienempiä tavoitteita matkan varrelle.

Mutta nyt tankkailemaan hiilareita ja maanantaina alkaa tositoimet...niistä sitten lisää viimeistään tiistaina.

3 yötä jouluun on...eiku...

Vielä 3 yötä ja päivää pitää odottaa, että tapaa uuden pt:n ja pääsee hänen kanssaan treenaamaan. Fiilikset on ihan katossa edelleen ja uskon, että vain taivas rajana sitten jatkossa treenien suhteen, fiiliksistä puhumattakaan.

Eräs tuttu kysyi, että eikö pt-valmennus ole kauhean kallista, no mielestäni se on suhteellisen halpaa, kun kuitenkin ne rahat sijoitat omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Ja hyvä terveys kuitenkin vaikuttaa koko elämään, niin että ei ole kallis sijoitus.

Jokainen tietty voi sijoittaa rahansa mihin tahansa ja jokainen saa tehdä omat valintansa. Mun valinta on sijoittaa nyt rahat omaan terveyteen, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Jonkin mielestä varmasti itsekkäästi ajateltu, mutta varmasti mun hyvinvointi vaikuttaa siihen miten jaksaa taas rämpiä tämän harmaan, sateisen syksyn läpi. Lisäksi hyvä kunto ja terveys auttaa jaksamaan joka päiväisessä elämässä ihan eri tavalla kuin rapakunto. Olen joskus sanonut, että olen aurinkovirralla käyvä ihminen ja painelen ns.talvihorrokseen tässä loka-marraskuun aikana ja herään uuteen eloon ja elämään suunnilleen maaliskuulla. Tämän talvihorroksen aikana olen tehnyt AINA parhaimmat treenit ja siihen tähdätään nytkin.

Vielä viikko...

pitää odottaa, että pääsen tapaamaan pt:n ja tekemään ekat yhteiset treenit. Odotan jo todella kovaa uusia treeniohjelmia, ruokavaliota ja niiden tavoitteiden saavuttelua, jotka olen kirjannut. Sitä en vielä tiedä, tuleeko tavoitteisiini muutoksia valmentajan puolelta, mutta sen tiedän, että helpolla mua ei tulla päästämään ja en sitä kaipaakaan, vaan kunnon treeniä ja itseni haastamista ja likoon laittamista. Joskus olen lukenut, että "asenne on se joka ratkaisee" ja täytyy todeta, että nyt on melkoinen taistelijafiilis päällä :) Joten pois alta risut ja männyn kävyt, pian on sellaiset treenit menossa, että oksat pois ja pala latvaakin ;)

Olen luvannut jopa yöunista nipistää tarvittaessa aikaa treeneihin, joten ainakin 110 lasissa mennään kohti tavoitteita. Ja lopussa kiitos seisoo.

Uups...sinne ne meni...

...tavoitteet kolahtaneet tänään tulevalle valmentajalle mailiin...ja kyllä, vastauksenkin sain lähes saman tien puhelun muodossa. Sovimme ensimmäiseksi tapaamis- ja treeniajaksi 30.9. eli ei tarvitse odotella kuin reilun viikon, että pääsen kuulemaan ihan livenä, että mitä mieltä ovat tavoitteistani ja tullaanko niitä vielä muuttamaan ja viilaamaan.

Fiilis on aivan uskomaton...koska kuitenkin ensin hieman epäröin tähän valmennukseen mukaan lähtemistä, mutta nyt kun sain tavoitteet kirjattua ja valmentaja soitti, niin tuli sellainen fiilis, että ihan oikein tein ku vaihdoin pois tuosta toisesta valmennuksesta, josta en saanut sellaisia tuloksia ja fiiliksiä, et "jee, tää on mun juttu".

Syysflunssa vielä vähän vaivaa kropassa, mutta nyt vain ankaraa troppausta, että reilun viikon kuluttua voidaan ekat "uudet treenit" vetää ainakin 110 lasissa :)

Mitä oikeasti haluan? Tavoitteet!!!!????

Jo aikasemmin kirjoitin, että tavoitteiden kirjaaminen tekee treenaamisesta tavallaan tavoitteellisempaa ja tavallaan siihen sitoutuu jotenkin enemmän ku ne tavoitteet löytyy mustaa valkoisella.

Viime viikolla taustatietolomakkeet kolahtivat mailiin ja niitä tässä olen täytellyt viime päivien aikana. Kaikki muut kohdat ovat olleet helppoja täytellä; nimi, pituus, paino, tämän hetkiset treeniohjelmat jne...MUTTA, vaikeinta tällä hetkellä on täyttää kohta "tavoitteet". Olen nyt muutaman päivän miettinyt ja pyöritellyt päässäni ajatuksia, että mitkä ovat on oikeasti mun tavoitteet mitä haluan? Eppujen biisiä lainatakseni "nuorempi, laihempi ja lihaksikkaampi", vois olla sopiva tavoite, ainoastaan tuo "nuorempi"-kohta ei tule onnistumaan, vaikka kuinka haluaisi ;)

Tässä huomaa taas sen, että vaikka mielessä saattaisi olla minkälaiset tavoitteet tahansa, onko ne sellaiset, jotka on realistisia saavuttaa. Mielestäni kuitenkin on tärkeää, että tavoitteet on saavutettavissa, koska liian utopistiset tavoitteet syövät myös sitä motivaatiota saavutella tavoitteita. Tietty voi olla myös tavoite, jota ei itse miellä utopiseksi tavoitteeksi, vaan sen ulkopuolinen taho kertoo sulle, esim. koskaan juoksua harrastanut laittaa tavoitteekseen juosta maratonin 3 kk:n päästä.

Omat tavoitteet tulevat selkiintymään varmaan tässä parin päivän sisällä ja tiedän, että vastaanottaja on alansa rautainen ammattilainen, että hän kyllä osaa kertoa, onko tavoitteet realistisia, utopistisia vai yritänkö mennä siitä mistä aita on matalin. Ja uskon, että hän myös saattaa ehdottaa jotain sellaista tavoitetta, mitä itse en ole edes osannut ajatella/ehdottaa. Ehdottomasti haluan ottaa 110% hyödyn irti tulevan puolen vuoden valmennuksesta rautaisten ammattilaisten käsissä. Ja uskon, että tavoitteet tullaan saavuttamaan, mentaliteetillä "verta, hikeä ja kyyneleitä" ;)

Pian treenataan ja KOVAA!!!

Iiks, eilen kolahti mailiin esitietolomake uusiin treeneihin ja ruokaan liittyen. Nyt joku miettii, että miksi ihmeessä taas vaihtuu treenit ja ruuat, mutta kolmisen viikkoa kokeilin tuota uutta ruokailujuttua ja treenausta, niin totesin, että ei ole mun juttu. Ruuat kyllä, mutta treenit ei.
Haluan treenien olevan tavoitteellisia ja tuloksia tulevan ja näiden loppujen silavien olis parempi myös sulaa :) Ja kun kolmen viikon aikana ei ole mitään konkreettista tapahtunut mittanauhalla mitattuna eikä myöskään vaa'alla käydessä, totesin, että jotain muuta pitäis tehdä.

Edessä oleva 6 kk:n valmennus ON äärettömän haastava ja tavoitteellinen. Treenimääristä vielä ei ole tietoa, mutta helpolla mua ei tulla päästämään. Se on varma, mutta enhän mä sitä kaipaakaan :) Ensimmäinen tapaaminen valmentajan kanssa on n.kuukauden päästä...jolloin katsotaan treeniohjelma läpi liike kerrallaan ja ns."tsekataan päivän kunto". Ennen tuota valmennuksen alkua tulen vielä käymään kehonkoostumusmittauksessa. Ja sitten valmennuksen puolessa välissä tai lopussa mittaillaan samat arvot. Varsinainen valmennusjakso alkaa siis noin kuukauden päästä, johon saakka treenaillaan salia ja kuulaa normaaliin tyyliin.

Ihanan aurinkoista syyslauantaita kaikille!

EI! EI! EI!

Mä en todellakaan halunnut tätä räkätautia juuri nyt, jos koskaan! Kurkku on kipeä, nenä vuotaa, pää on kipeä ja muutenkin tosi vetämätön olo. Tämä jos jokin "syö miestä" :( Motivaation ylläpitämiseksi joutuu/saa tehdä kovasti töitä nyt, koska periaatepäätökseni on, että jos on flunssainen niin silloin ei treenata laisinkaan. Viime keväänä kun puolikuntoisena treenaaminen kostautui loppujen lopuksi sitten yli 3 viikon treenitaukona.
Nyt sitten täytyy keksiä kaikkea muuta kivaa tekemistä kuin treenaaminen...villasukan kutominen sopii hyvin, lukeminen myös.
Nyt täytyy vaan lääkitä itseään niin, että tauti pyörtäisi ja eikä tulisi oikein kovaa flunssaa. Siispä villasukat jalkaan ja kuumaa juomaa!

Kriisi...ruokakriisi

Tänään iski todellinen ruokakriisi. Opiskelen töiden ohella hieman lisää ja oli eka lähiopetuspäivä. Ensimmäisenä meni nuttura kireälle siitä, että ruokatauko oli laitettu alkamaan klo 12.30! Mä, joka olen tottunut syömään 3-4 tunnin välein, ajattelin kuolema korjaa ku niin myöhään ruoka. Syömään päästiin vasta klo 13.00 ja ehkä noin vartin ruokatauko ehdittiin pitää :( Kuitenkin aamupalan söin jo klo 7 aikaan, et melkoinen nälkä oli, eikä muutaman litran veden juonti auttanut. 

Mutta sitten se vasta myrkyn lykkäs ku päästiin ruokalaan!!! Listalla oli vaihtoehtona: pyttipannua ja paistettua kananmunaa, kalakeittoa ja porkkanapihviä, perunoita ja vaaleaa kastiketta. Olin varmaan ihan sen kuuluisan hoo moilasen-näköinen ku mietin kuumeisesti, että mitä hemmetiä MÄ oikeesti syön! Ajattelin, että salaattipöytä varmaan tarjoaa sen verran maittavat pöperöä, että salaattia ja pari porkkanalättyä. Sitten olikin seuraavan pettymyksen vuoro: jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta, vesimelonia ja kurpitsapikkelsiä...Eipä hurraa-huutoja päässyt tuossakaan vaiheessa. Mietin, että mistä ihmeestä saan kunnolla protskua ruokaani ja tunnustan, joudun ostamaan jälkkärirahkan. Mä, joka oon päässyt jo irti rahkan suurkulutuksesta, mutta ny ol ihan PAKKO ostaa se rahka, että sai edes jotain protskua. 

Niin ja sen verran otti päähän tuo joka paikkaan tukittu peruna, että annoin siitä jo palautetta, että voisiko joku ruoka olla ILMAN perunaa.

Siispä tänään lounas oli oikeen köppäänen...porkkanalättyjä, jotka ei muuten maistunut miltään, jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta, vesimelonia ja mustikkarahka. Byääh, sanon mä! Ens kerralla otan omat eväät mukaan koko päiväksi, se on varma se! Ugh, olen puhunut ;)

No mitä sä sitten syöt?

Tuon kysymyksen olen viimeisen vuoden aikana kuullut aika monta kertaa. Ja nyt taasen kysymys noussut ajankohtaiseksi, kun olen vähentänyt rahkan ja maitotuotteiden käyttöä radikaalisti. Ennen aamupalalla meni rahkaa, marjoja, mehukeittoa ja leseitä tai kaurapuuroa. Tänään aamupalalla söin smoothien, jossa mukana mansikoita, banaania, kiwiä, päärynää, tuoretta minttua, kookosöljyä, heraproteiinia, mandariinia, tuorepuristettua limen mehua. Erittäin hyvää ja täyttävää! 

Yritän joku päivä ottaa joka ateriasta kuvat ja lisäillä ne tänne ja kertoa myös mitä ateriat sisältää.

Iloisen syksyistä aamua jokaiselle!

Pohdintaa kaupan kassajonossa

Nauroin tänään itselleni kaupan kassajonossa...milloin musta on tullut ruokakyttääjä? Eli kyttään miltä toinen ulkoisesti näyttää ja miltä ruokaostokset näyttää, et onko ihminen todellakin sitä mitä syö? Tässä vaiheessa ehdottomasti täytyy muistaa että en todellakaan ole missimitoissa oleva, vaan terveellisen treenatun näköiseksi matkalla oleva tavallinen tallustaja. Toki matkaa tämän päivän kuntoon on tehty jo paljon ja matka jatkuu...mut nyt takaisin sinne kassajonoon...

Edessäni oli noin kolmekymppinen, tukevammassa kunnossa oleva nainen. Sitten iski tämä ruokakyttääjä-"kohtaus", jotenkin tuli sellainen "bling"-ajatus, et onko todella niin, et ihminen on sitä mitä syö. Vertasin omia ja tuon naisen ostoksia. Olisin ottanut kuvia, jos olisin kehdannut, mutta vielä ei ole ruokakyttääjä-syndrooma niin paha, että kuvia räpsisin kassalla :D Edessä oleva nainen oli latonut kassahihnalle paahtoleipää, makkaraa, pizzoja, lihapiirakoita, karkkia, suklaata, limsaa. Ei yhtäkään hedelmää, vihannesta tai kasvista näkynyt ostosten joukossa, ainut vihreä mitä joukkoon eksyi, oli joku vihreä tupakka-aski! Siinä kohtaa havahduin vertailemaan omia ostoksiani...kurkkua, tomaattia, avocado, lime, banaania, kiwihedelmiä, päärynöitä, kananmunia (nyt olin vain pientä täydennystä hakemassa, normisti tulisi myös kanaa, kalkkunaa, lihaa jne...koppaan mukaan). Ja totesin, et ihminen on todellakin sitä mitä syö! 

En todellakaan väitä olevani terveyden perikuva, mutta omilla pienillä valinnoilla yritän kuitenkin kroppaani vaalia. Ja kun on herkuttelun aika, syön todellakin jäätelöä, karkkeja jne. Mut nyt treenikaudella ja matkalla parempaan kuntoon, olen OMAEHTOISESTI laittanut kaikki herkut pannaan.

Ja elämähän on valintoja täynnä. Juurikin iltapäiväkahvia juodessani tuli mieleen, että voi vitsi ku olisi ihana ottaa itseleipoma pulla kahvin kanssa, mutta jätin ottamatta koska tuli vain sellainen fiilis, että enhän mä sitä tarvi. Todettakoon nyt samalla, että ei se yksi pulla olisi maailmaa kaatanut, mutta voittajafiilis tulee kun pystyy olemaan herkuista erossa!