Se tunne...

...kun et voi yskiä, et nauraa, et nousta autosta normaalisti, etkä myöskään sohvalta normaalisti, saati tehdä mitään sellaista, joissa tarvitaan vatsalihaksia. Eilen ja tänään on olleet sellaiset päivät ja huomisesta vielä ei tiedä. Mutta käsittämätöntä, miten mä rrrrrrrrrrrakastan tätä tunnetta. Lauantaina oli pt-päivät ja valitsin treenattavaksi lihasryhmäksi vatsat. Jos en olisi päässyt vatsoihin, kakkosvaihtoehto oli kädet. Tunti tehokasta vatsatreeniä ja nyt tosiaan lihakset huutaa armoa,
Tänään oli rinta-selkätreenin vuoro ja täytyy sanoa, että hieman tehoja vei pois lauantain treeni ja lähinnä tuo vatsalihasten treenikipu. Mutta periksi ei anneta ja treenit tuli tehtyä.
Oli taas uskomattoman ihanaa nähdä kaikkia omia tiimiläisiä viikonloppuna. Noista tapaamisista sitä energiaa ja tsemppiä saa niin paljon, että se on ihan uskomatonta.
Puoli vuotta pt-treenausta takana ja lyhyenä yhteenvetona voin todeta, että jo tähän mennessä jokainen treeni, punnittu ruoka ja vuodatettu hikipisara on kannattanut! Ja saman pt:n kanssa jatketaan eteenpäin. Parin viikon kuluttua meillä on tapaaminen oman pt:n kanssa, jossa taasen pohditaan tavoitteita ja katsellaan, muutellaanko ruokia kuinka paljon ja miten treeniohjelmaa säädetään.
Aurinko paistaa niin houkuttelevasti ulkona, joten ei kun ylös, ulos ja lenkille :) Nauttikaa näistä ihanista keväisistä auringonpaisteista!

Matka jatkuu...

Kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta, mihin tää aika vaan juoksee? Treenit kulkee mallillaan, flunssa tuossa oli kiusana ja totaalilepoa reipas viikko. Mutta nyt taasen porskutetaan 100 lasissa, ellei enemmänkin.
Jatkosoppari pt:n kanssa tehty ja eihän sitä tiedä mitä sitä vielä keksitäänkään. Nyt kuitenkin nukkumaan ja joku toinen päivä hieman tarkemmin siitä, missä mennään nyt...