Takatalvi...yäk! Ja olkapää-käsitreeniä, NAM!!!

Olin taas viime viikolla treenaamassa pt:n kanssa. Tällä kertaa tehtiin olkapää-haba-ojentaja-treenit. Olipas taasen sellaiset treenit, että oksat pois! Keskiviikkona treenattiin ja jo keskiviikkoillalla oli sellainen polte käsissä, että jopa juomalasin kädessä pysyminen oli aika epävarmaa :) Perjantainahan se kovin treenipolte oli käsissä...jopa hiusten kampaaminen oli yhtä akrobatiaa, kun olkapäissä niin mahtava polte. On se käsittämätöntä miten ihmeessä tuollaisen kidutuksen ihan treenipoltteen jälkeen haluaa aina vaan enemmän ja enemmän tuollaista treeniä. Olen jopa heittänyt huulen, että pitänee varmaan muuttaa tuonne Suomen parhaaseen kaupunkiin, tai sieltä ainakin löytyy Suomen ehdottomasti parhaat pt:t! Olishan se upeeta, jos joka viikko pääsis pt:n kanssa treenaamaan. Nälkä kasvaa siis syödessä ja seuraavat pt-treenit on sovittu jo ens viikolle :) Ens viikolla onkin ihan uusi tuttavuus mulle pt:nä...muutaman kerran k.o. herran treenautuksia sivusta seuranneena tiedän, ettei mua ensi viikollakaan tulla päästämään helpolla ja enhän mä sitä pyydäkään!

Nyt kun parina päivänä on satanut lunta, niin on ollut vähän paska fiilis, että eikö se kunnon kevät ja kesä tule koskaan...tuleehan ne sieltä kun vaan jaksaa odottaa! Kesäloma-tj on tänään 54. Sitä odotellessa siis...ennen loman alkua on onneksi mooonta ihanaa tapahtumaan, vähän suurempia ja pienempiä ja muutamia pt-treenejä joka tapauksessa.

Ihanan treenipoltteisia päiviä kaikille!

Se on kevät nyt!

Voi apua, miten aika taas suorastaan kiitänyt eteenpäin! Kuukausi sitten viimeksi kirjoitellut kuulumisia.

Eilen kävin treenaamassa rintatreenin pt:n kanssa ja juuh...huomenna taitaa olla pahin päivä edessä. Treenit meni taas niin hyvin perille, että viimeisenä olisi pitänyt tehdä etunojapunnerruksia, niin mä romahdin naamalleni lattialle, edes avustettuna ei tullut tehtyä kuin muutama hassu. Ei ollut enää potkua yhtään jäljellä treenin jälkeen! Mutta niin sen pitääkin mennä! Ja treenin jälkeen suihkussa jopa suihkun nostaminen olkapäätason yläpuolelle oli tuskaa! Ja itseäni toistaen, mä niin rrrrrrrakasta tätä!!!

Vielä nelisen viikkoa mennään näillä treeniohjelmilla ja ruokaohjeilla ja sitten taasen katsotaan missä mennään. Puhuttiin oman valkun kanssa suunnitelmista ja unelmista...onpa nyt sanottu ääneen muutaman ihmisen kuullessa oma unelma...kääk...pienin askelin kohti tavoitetta. Kuten oma valkkukin sanoi, unelmia täytyy olla, mutta matkalla suureen tavoitteeseen ja unelmaan, on matkan varrella oltava pieniä tavoitteita, koska se helpottaa matkan tekoa omaan tavoitteeseen pääsyä huomattavasti ja tulee välilläkin niitä onnistumisen iloja ja matka lopulliseen tavoitteeseen tuntuu lyhyemmälle. Itsestä lopullinen tavoite tuntuu aikaa kaukaiselle, mutta ilmeisesti siis ihan saavutettavissa olevalle tavoitteelle. Siis iso KKKKKÄÄÄÄÄÄÄKKKK! Mutta pidän hulluja jännityksessä enkä siis kerro mikä se tavoite/unelma on.

Korvissa soi tällä hetkellä Antti Railion uusin levy ja oon aivan hurmiossa kaikkiin biiseihin. Ehkä tämän hetken ykkönen on "Kaiken muun saa viedä". Äärettömän hyvää musaa aerobisille lenkeille, voin jo aivan kuvitella kuinka kesäaamuna viipotan rullaluistimilla tai kickbikellä aamuaerobista ja tää musa raikaa korvissa ja kaikki varhaisen kesäaamun tuoksut leijailee nenään.

Nyt kuitenkin ruokaa keittelemään ja ulos puutarhaan puuhastelemaan ja nauttimaan upeasta ilmasta!

Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti -Tommy Hellsten-

Se tunne...

...kun et voi yskiä, et nauraa, et nousta autosta normaalisti, etkä myöskään sohvalta normaalisti, saati tehdä mitään sellaista, joissa tarvitaan vatsalihaksia. Eilen ja tänään on olleet sellaiset päivät ja huomisesta vielä ei tiedä. Mutta käsittämätöntä, miten mä rrrrrrrrrrrakastan tätä tunnetta. Lauantaina oli pt-päivät ja valitsin treenattavaksi lihasryhmäksi vatsat. Jos en olisi päässyt vatsoihin, kakkosvaihtoehto oli kädet. Tunti tehokasta vatsatreeniä ja nyt tosiaan lihakset huutaa armoa,
Tänään oli rinta-selkätreenin vuoro ja täytyy sanoa, että hieman tehoja vei pois lauantain treeni ja lähinnä tuo vatsalihasten treenikipu. Mutta periksi ei anneta ja treenit tuli tehtyä.
Oli taas uskomattoman ihanaa nähdä kaikkia omia tiimiläisiä viikonloppuna. Noista tapaamisista sitä energiaa ja tsemppiä saa niin paljon, että se on ihan uskomatonta.
Puoli vuotta pt-treenausta takana ja lyhyenä yhteenvetona voin todeta, että jo tähän mennessä jokainen treeni, punnittu ruoka ja vuodatettu hikipisara on kannattanut! Ja saman pt:n kanssa jatketaan eteenpäin. Parin viikon kuluttua meillä on tapaaminen oman pt:n kanssa, jossa taasen pohditaan tavoitteita ja katsellaan, muutellaanko ruokia kuinka paljon ja miten treeniohjelmaa säädetään.
Aurinko paistaa niin houkuttelevasti ulkona, joten ei kun ylös, ulos ja lenkille :) Nauttikaa näistä ihanista keväisistä auringonpaisteista!

Matka jatkuu...

Kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoittelusta, mihin tää aika vaan juoksee? Treenit kulkee mallillaan, flunssa tuossa oli kiusana ja totaalilepoa reipas viikko. Mutta nyt taasen porskutetaan 100 lasissa, ellei enemmänkin.
Jatkosoppari pt:n kanssa tehty ja eihän sitä tiedä mitä sitä vielä keksitäänkään. Nyt kuitenkin nukkumaan ja joku toinen päivä hieman tarkemmin siitä, missä mennään nyt...

Puntari ei kerro totuutta

Olen viime aikoina huomannut (ehkä kiitos uudenvuodenlupailijoiden) miten kropanmuokkauksen tavoitteet asetetaan kiloissa. Esimerkiksi tavoitteena on olla 5 kg kevyempi toukokuun loppuun mennessä. Onko kukaan koskaan tehnyt tavoitteita senttimetreissä? Esimerkiksi, vyötäröltä sulatettu läskiä pois 5 cm toukokuun loppuun mennessä?

Itsellekin aikasemmin ne puntarin luvut on ollut konkreettisemmat edistyksen merkit kuin mittanauhan lukemat, mutta vasta ihan viime kuukausina oon ymmärtänyt mittojen merkityksen. Kuitenkin lihas painaa enemmän kuin läski, mutta lihas menee pienempään tilaan kuin läski. Joten hyvinkin saman painoiset ihmiset voivat näyttää hyvinkin erikokoisille, jos kehon koostumus toisella on lihasta ja toisella hyvinkin rasvapitoinen. Siispä mittanauhat esille ja mittailemaan!

Alla oleva kuva kuvastaa hyvin tuota lihaksen ja läskin suhdetta, miten sama määrä lihasta menee pienempään tilaan kuin läski.

Tehot irti treeneistä pt:n kanssa

On se uskomatonta, miten ne pt:t (pt=personal trainer) saa treeneissä puristettua kaikki mehut pois...no onhan se heidän työtäänkin! Mä olenkin sanonut monelle, joka on kertonut treenaavansa kovaa, että tervetuloa kokeilemaan mun valmennusfirman pt:den treeniä, sitten voin kysyä, ootko joskus treenannut kovaa ;)

Eilen olin yhden pt:n kanssa treenaamassa takareidet ja pakarat. Mehut vedettiin taas niin totaalisesti pois, että jo eilen illalla saunassa tuli ahaa-elämys, että pitäisikö kehitellä sellaiset "after leg day"-liukumäen, jolla pääsis portaat alas, mutta toisaalta siinä pitäis olla myös sellaiset liukuportaat ylöskin. Jokainen joka on kokenut kunnon jalkatreenin, joko etu- tai takareiskat tietää, miten tuollainen keksintö olisi ihan tervetullut :) Tänään istuminen on kivuliasta, asennon korjaaminen on kivuliasta ja kaikki mihin tarvitaan takareisiä ja pakaroita on kivuliasta, mutta sellaista tervettä treenikipua <3

Eilen samaan aikaan salilla ei ollut kuin yksi nainen treenaamassa ja muut oli miehiä...me taidettiin olla pt:n kans se kovaäänisin porukka...pt kannusti viemään suoritukset loppuun ja mä jo huusin ja ähisin välillä ku lihaksissa polte oli niin kova! Mutta ne pakkotoistot on NIIN mageita...niillä sitä lihasta kasvatetaan ja kehitetään.

Tänään tiedossa lepopäivä treeneistä, lähinnä menee kehonhuoltoon, eli venyttelyä ja vanuttelua pitkin päivää. Huomenna sitten treenataankin etureiskat.

Iloista viikonloppua kaikille!

Aika juoksee, pysynkö perässä?

Apua, reipas kuukausi taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aikasta hektistä töiden suhteen ollut viime viikkoina, joten aikaa ei ole jäänyt juurikaan muuhun ku treenaamiseen sitten tietty. Mietin tässä yksi päivä, että jos ei olisi treenaamista töiden vastapainona, olisin varmasti jo jonkinasteisella burnout-lomalla.

Parisen viikkoa sitten kävin pt:tä tapaamassa ja silloin muutettiin vähän ruokia ja treeniohjelmaa. Edelleen jatkellaan 4-jakoisella treeniohjelmalla ja aerobiset päälle. Uskomatonta miten sitä voi kroppa muuttua parissakin kuukaudessa. Olin marraskuulla valmennuksessa olevien treenipäivässä ja siellä otettiin muutamia kuvia. Tammikuulla olin taasen samaisessa treenipäivässä ja sielläkin napsaistiin muutamia kuvia. Kiitos nykypäivien kuvankäsittelyohjelmien, sain ihan ite laitettua noita kuvia vierekkäin vertailuun ja uskomatonta, mutta totta, muutos oli nähtävissä! Itse sitä vaan tulee jotenkin niin sokeaksi sille kropan muutokselle, että tarvii ne kuvat, jotka kertoo enemmän ku tuhat sanaa.

Talvi ei ole mun suosikkivuodenaika missään nimessä ja sen vuoksi olenkin kovasti iloinen, että helmikuu on jo hyvässä vauhdissa ja onneksi helmikuu on tälläinen nysäkuukausi muutenkin! Ens kuu onkin jo maaliskuu ja voi sanoa, että alkaa olemaan kevät! Ihanaa!

Iloisia ja treenin täyteisiä talvipäiviä kaikille! Pian se kevät koittaa <3