Onkohan tästä jääräpäisyydestä jotain hyötyäkin, mutta myös haittaa. Tällä hetkellä yritän vähentää maitorahkan käyttöä radikaalisti, myös muita maitotuotteita yritän vähentää. Saatiin kävellä tänään valmiiseen ruokapöytään ja mulle iski jonkin sortin kriisi. Salaatissa oli fetaa...otin sitä ja sitten iskikin kauhea morkkis, miksi pitikin mennä ottamaan sitä fetaa...nooh, ehkä tää ehdottomuus on hyvekin, mutta joskus kaipaisi sitä armollisuutta itseään kohtaan. Siinäpä sitä opettelemista taas.
Nyt juhlistamaan huvilakauden päätöstä ja aamulla salille treenaamaan
lauantai 31. elokuuta 2013
Kaikki tai ei mitään
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Useimmat esteet joita edessäsi näet, olet asettanut itse!
Postauksen otsikko on suora lainaus Anna Perhon kirjasta Superarki! Suosittelen lukemaan k.o. kirjan, kirja on hyvin arkisiin asioihin liittyvä, mutta ainakin itselle kirja avasi monta uutta ahaa-elämystä.
Minulta on usein kysytty, et miten vuorotyötä tekevänä ja kahden lapsen äitinä aikaa riittää treenaamiseen. Sehän on täysin järjestelykysymys! Juurikin otsikkoon viitaten olen saanut kuulla jos jonkinlaisia selityksiä siitä, että miksei muka ehtisi treenaamaan. Verukkeita kyllä keksitään: pyykit, tiskit, siivous, ruuan laitto, kaupassa käynti, on kylmä, on kuuma, sataa vettä, sataa lunta, on täysikuu, kummitädin koiravainaan nimipäivä jne...
Kyllä JOKAISELLA on tunti päivässä aikaa treenata. Ai ei ole vai? Jos olet perheellinen, mitä teet esim. silloin ku telkusta tulee Pikku Kakkonen? Entäs viikonloppuaamuisin, kun lastenohjelmia tulee lähes puoleen päivään asti? Entä lasten harrastusten aikana? Nuo ajat on ne, jolloin itse olen paljon treenaamassa, eikä se ole yhteisestä ajasta laisinkaan pois.
Anna Perho käsitteli kirjassaan myös tuota "ei mulla ole aikaa, en mä millään ehdi ku on nää pyykit, tiskit, siivous, ruuanlaitto, kaupassa käynti, kissanristiäiset jne..."-verukkeita. Eli kynä ja paperi käteen ja kirjaat parin päivän ajan ylös, mitä teet mihinkin aikaan...jos teet esim.säännöllistä päivätyötä, merkitse se ensimmäisenä paperille, sen jälkeen sulla on keskimäärin 16 tuntia aikaa vielä sen vuorokauden aikana. Jos siitä vähennetään n.8 tunnin yöunet, niin edelleen jää 8 tuntia aikaa. Ja miten tämän 8 tuntia käytät, on ihan omasta suunnitelmallisuudesta tai suunnittelemattomuudestasi kiinni! Ok, jokaisella on tietyt kotityöt perhekoosta riippumatta, mutta onko kotitöissä jotain jossa voisi hieman höllätä? Pitääkö esim.KAIKKI vaatteesi alusvaatteista ja nenäliinoista lähtien olla silitetty? Vai voisitko tyytyä siihen, että vaatteet on puhtaat ja ehjät? Tietty tilanteen mukaan voi joustaa ja silittää, jos siltä tuntuu, mutta ei se tee susta yhtään sen huonompaa tai parempaa onko ne vaatteet silitetty vai ei! Entä sitten ruokapuoli? Ei kai joka päivä tarvitse olla kolmen lajin illallista? Keitto- ja laatikkoruuat pelastaa kiireisen päivän.
Tietyt rutiinit päivittäisessä elämässä tuo helppoutta arkeen ja sitä omaa aikaa treenaamiselle löytyy varmasti! Ja ei joka päivä tarvi tehdä 2 tunnin treeniä. Itse teen paljon kahvakuulatreeniä, jo puolen tunnin intensiivinen treeni takuuvarmasti kirvoittaa hien pintaan ja endorfiinimyrsky on taattu. Kahvakuulailusta tulen kirjoittamaan vielä oman jutun myöhemmin, mutta kahvakuulailu on niin parasta ja tehokasta. Lisäksi kahvakuula on helppo ottaa mukaan ja tehdä treeni esimerkiksi lasten harrastusten aikana, jos olet päässyt harrastuskuskiksi. Kuula käteen ja pihalle treenaamaan!
En muista tarkalleen miten jokin vanha viisaus menee, mutta ajatuksena siinä on se, että on tuhat tekosyytä olla tekemättä, mutta vain yksi syy tehdä ja se syy olet sinä itse!
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
maanantai 26. elokuuta 2013
Tänään se alkaa!!!
Tänään se sitten alkaa, nimittäin taistelu viimeisiä kiloja vastaan. Äh, mitä diipadaapaa...mutta jotenkin tuntuu, että eipä sitä ihminen varmaan koskaan ole tyytyväinen omaan peilikuvaansa, aina löytyy muka paranneltavaa tuolta ja tuolta. Näitä haasteita kohti nyt mennään, vaikka läpi harmaan kiven :)
Lisää projektiin liittyvistä yhteistyötahoista laitan heti kun heiltä tulee banneria ja muuta vastaavaa.
Siispä mielenkiinnolla kohden uusia ja osittain vanhojakin tuulia.
Jokos teidän tavoitteet on kirjattu? Mitkä ovat konkreettisimmat tavoitteet? Mitä palkintoja olette itselle luvanneet saavutetuista tavoitteista?
Lisää projektiin liittyvistä yhteistyötahoista laitan heti kun heiltä tulee banneria ja muuta vastaavaa.
Siispä mielenkiinnolla kohden uusia ja osittain vanhojakin tuulia.
Jokos teidän tavoitteet on kirjattu? Mitkä ovat konkreettisimmat tavoitteet? Mitä palkintoja olette itselle luvanneet saavutetuista tavoitteista?
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
perjantai 23. elokuuta 2013
Kolme yötä jouluun on, eiku...
Kolme yötä ja sitten alkaa uusi "projekti" ja uudet haasteet. Se mitä tämä tuleva projekti tulee pitämään sisällään ruokien suhteen, ei minulla ole vielä juurikaan tietoa. Sen tiedän, että ihan puhtaalla ruualla mennään, eikä kikkailla esim.ateriankorvikkeilla tms.
Löysin ihanan aarteen kaappien kätköistä, joka on ehdottomasti jaettava teidän kanssa. Nämä kortit saa hymyn aina kaivautumaan esiin piilostaan, vaikka olisi hieman mörököllipäiväkin.
Tavoitteenahan meillä jokaisella voi olla myös tuo, että ei enää voida olla huonoja esimerkkejä ;)
Ihanaa perjantaita kaikille!
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
tiistai 20. elokuuta 2013
Päivän ajatus
Olen saanut tämän runon pätkän joskus vuosia sitten ja se on ehdottomasti yksi parhaimmista ajatelmista.
"Päästä irti menneestä. Anna uusien tuulien puhaltaa elämääsi.
Älä anna minkään sitoa itseäsi,
vaan ole vapaa ja nauti,
nyt on sen aika!"
Eli uskalletaan heittäytyä mukaan uusiin tuuliin ja haasteisiin, eikä jäädä murehtimaan ja märehtimään menneitä! Eletään täysillä tämä hetki ja päivä ja nautitaan joka hetkestä!
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Mitä minä tarvitsen, sinä tarvitset, me tarvitsemme, te tarvitsette?
TAVOITTEET!!!
Jokainen meistä määrittelee itselleen tavoitteet, oli sitten kyse painonhallinnasta, treenituloksista, vaikkapa rahastosäästämisestä. Mitä sitten näillä tavoitteilla halutaan ja haetaan?
Itselle ainakin tavoitteiden kirjaaminen tekee asiasta konkreettisemman ja tavallaan sitoutuu noudattamaan ja taistelemaan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi enemmän kun on "mustaa valkoisella".
Monesti olen pohtinut sitä, että miksi on myös niitä, jotka kertoo tavoitteitaan esim.blogissa ja kirjoittavat tekevänsä sitä sun tätä, mutta missään vaiheessa tavoitteet ei täyty/niitä ei saavuteta tai niitä muutetaan koko ajan niin, että niistä ei ole varmaan itse kirjoittakaan selvillä. Onko niin, että tavoitteet ovat olleet liian korkealentoisia, ettei niitä ole edes oikeasti haluttu saavuttaa, vai onko niin, että halutaan vain laittaa tavoitteet, kun muutkin niitä asettelee ja niiden eteen ei oikeasti haluta tehdä töitä ja sitä mukaa ku tavoitteet lentää tuhkana tuulee, niitä myös muutellaan itselle parhain päin. Vai onko niin, että resurssit vaan ei ole riittävät saavuttamaan tavoitteita syystä tai toisesta. Vai onko niin, että tavoitteet olisi ollut saavutettavissa, mutta kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen lyödään hanskat tiskiin ja todetaan, että se oli sitten siinä. Jos ja kun niitä vastoinkäymisiä tulee, on hyvä kaivaa ne kirjatut tavoitteet esiin ja katsoa missä mennään ja miten on tavoitteensa merkinnyt ja mitä pitää muuttaa, että mennään taas täydellä vauhdilla kohden tavoitteita. Kuitenkin jokaisen tavoitteen eteen pitää tehdä töitätöitätöitä ja vielä kerran töitä.
Näiden tavoitteiden, niiden saavuttamisen, kirjaamisen jne...pariin tulen palaamaan vielä monta kertaa ja menenkin etsimään tavoitevihkoni ja kalenterin esille ja sinne merkitsemään muutamia tärkeitä etappeja.
Jokainen meistä määrittelee itselleen tavoitteet, oli sitten kyse painonhallinnasta, treenituloksista, vaikkapa rahastosäästämisestä. Mitä sitten näillä tavoitteilla halutaan ja haetaan?
Itselle ainakin tavoitteiden kirjaaminen tekee asiasta konkreettisemman ja tavallaan sitoutuu noudattamaan ja taistelemaan niiden tavoitteiden saavuttamiseksi enemmän kun on "mustaa valkoisella".
Monesti olen pohtinut sitä, että miksi on myös niitä, jotka kertoo tavoitteitaan esim.blogissa ja kirjoittavat tekevänsä sitä sun tätä, mutta missään vaiheessa tavoitteet ei täyty/niitä ei saavuteta tai niitä muutetaan koko ajan niin, että niistä ei ole varmaan itse kirjoittakaan selvillä. Onko niin, että tavoitteet ovat olleet liian korkealentoisia, ettei niitä ole edes oikeasti haluttu saavuttaa, vai onko niin, että halutaan vain laittaa tavoitteet, kun muutkin niitä asettelee ja niiden eteen ei oikeasti haluta tehdä töitä ja sitä mukaa ku tavoitteet lentää tuhkana tuulee, niitä myös muutellaan itselle parhain päin. Vai onko niin, että resurssit vaan ei ole riittävät saavuttamaan tavoitteita syystä tai toisesta. Vai onko niin, että tavoitteet olisi ollut saavutettavissa, mutta kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen lyödään hanskat tiskiin ja todetaan, että se oli sitten siinä. Jos ja kun niitä vastoinkäymisiä tulee, on hyvä kaivaa ne kirjatut tavoitteet esiin ja katsoa missä mennään ja miten on tavoitteensa merkinnyt ja mitä pitää muuttaa, että mennään taas täydellä vauhdilla kohden tavoitteita. Kuitenkin jokaisen tavoitteen eteen pitää tehdä töitätöitätöitä ja vielä kerran töitä.
Näiden tavoitteiden, niiden saavuttamisen, kirjaamisen jne...pariin tulen palaamaan vielä monta kertaa ja menenkin etsimään tavoitevihkoni ja kalenterin esille ja sinne merkitsemään muutamia tärkeitä etappeja.
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
maanantai 12. elokuuta 2013
Periaatteista luopuminen
Huhhuh...joskus pitänee tehdä "uhrauksia" tavoitteidensa ja unelmiensa eteen. Tällä kertaa tämä "uhraus" oli periaatepäätöksen peruminen siitä, että "minähän en mitään blogia kirjoittele". Mutta näin vain on nyt käynyt, että aloitellaan blogia kirjoittelemaan. Bloggaajana olen ihan noviisi ja sen vuoksi kaikki hienoudet on varmasti ainakin näin aluksi poissa blogista, mutta hiljaa hyvää tulee ja eihän sitä tiedä millaiseksi bloggaajaksi tässä vielä innostuu. :) Niin ja tämä blogin aloittaminen liittyy yhteen projektiin, josta en vielä voi paljastaa enempää...
Tämä blogi tulee keskittymään treenaamiseen, painon hallintaan, hyvinvointiin, terveyteen ja elämäntapamuutokseen. Tämä ei tule olemaan laihdutusblogi, niitä maailma on jo täynnä. Vaikkakin tavoitteena on pienempi, mutta lihaksikkaampi ja treenatun näköinen, terve kroppa, niin muutos tulee tapahtumaan treenien ja ruovalion avulla sekä mittanauhan kanssa, toki perinteinen puntarikin on muutoksessa mukana sekä tietty armoton kamera...Näillä mennään, joten treenirikasta viikkoa jokaiselle!
Tämä blogi tulee keskittymään treenaamiseen, painon hallintaan, hyvinvointiin, terveyteen ja elämäntapamuutokseen. Tämä ei tule olemaan laihdutusblogi, niitä maailma on jo täynnä. Vaikkakin tavoitteena on pienempi, mutta lihaksikkaampi ja treenatun näköinen, terve kroppa, niin muutos tulee tapahtumaan treenien ja ruovalion avulla sekä mittanauhan kanssa, toki perinteinen puntarikin on muutoksessa mukana sekä tietty armoton kamera...Näillä mennään, joten treenirikasta viikkoa jokaiselle!
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

