Apua, reipas kuukausi taas kulunut edellisestä päivityksestä. Aikasta hektistä töiden suhteen ollut viime viikkoina, joten aikaa ei ole jäänyt juurikaan muuhun ku treenaamiseen sitten tietty. Mietin tässä yksi päivä, että jos ei olisi treenaamista töiden vastapainona, olisin varmasti jo jonkinasteisella burnout-lomalla.
Parisen viikkoa sitten kävin pt:tä tapaamassa ja silloin muutettiin vähän ruokia ja treeniohjelmaa. Edelleen jatkellaan 4-jakoisella treeniohjelmalla ja aerobiset päälle. Uskomatonta miten sitä voi kroppa muuttua parissakin kuukaudessa. Olin marraskuulla valmennuksessa olevien treenipäivässä ja siellä otettiin muutamia kuvia. Tammikuulla olin taasen samaisessa treenipäivässä ja sielläkin napsaistiin muutamia kuvia. Kiitos nykypäivien kuvankäsittelyohjelmien, sain ihan ite laitettua noita kuvia vierekkäin vertailuun ja uskomatonta, mutta totta, muutos oli nähtävissä! Itse sitä vaan tulee jotenkin niin sokeaksi sille kropan muutokselle, että tarvii ne kuvat, jotka kertoo enemmän ku tuhat sanaa.
Talvi ei ole mun suosikkivuodenaika missään nimessä ja sen vuoksi olenkin kovasti iloinen, että helmikuu on jo hyvässä vauhdissa ja onneksi helmikuu on tälläinen nysäkuukausi muutenkin! Ens kuu onkin jo maaliskuu ja voi sanoa, että alkaa olemaan kevät! Ihanaa!
Iloisia ja treenin täyteisiä talvipäiviä kaikille! Pian se kevät koittaa <3
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Aika juoksee, pysynkö perässä?
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
perjantai 3. tammikuuta 2014
Uusi vuosi, uudet kujeet?
Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille!
Kuinkas moni teistä teki uuden vuoden lupauksia? Mä en tehnyt tavallaan laisinkaan, vaan lupasin olla edelleen oma itseni, eikä mikään muu tule muuttumaan kuin oma kroppani (parempaan suuntaan tietty). Eli periaatteessa uusi vuosi, vanhat kujeet ainakin täällä.
Jouluna sain pitää kaksi vapaasyöntipäivää ja ne tuli todella tarpeeseen, joulupäivänä jo odotti tapaninpäivää, että aamun saa aloittaa kaurapuurolla ja rahkalla. Ja syömiset pysyi kuitenkin ihan hallussa, vaikka vapaasyöntipäivät olikin, ei kroppa sietänyt mitään mässäilyä. Olo kahden vapaasyöntipäivän jälkeen oli KAMALA! Oli niin tukkoinen, turvottava ja oksettava olo. Normaalit treenit tuli tehtyä molempina päivinä, uskon että olo olisi ollut vielä inhottavampi, jos olisi ollut totaalilepopäivätkin vielä vapaasyöntipäivinä.
Jos ja kun olette niitä uuden vuoden lupauksia tehneet, niin olettehan muistaneet ne kirjata myös ylös? Ja laittaa myös niitä keinoja ylös, millä tavoin niitä tavoitteita/lupauksia lähdetään tavoittelemaan. Ja muistakaahan, ettei se palkitseminen sitten ole mitään ruokaa, jos tavoitteena on painon pudotus ;)
Oikein treenirikasta uutta vuotta kaikille! Tehdään tästä vuodesta vielä parempi kuin viime vuodesta!
Kuinkas moni teistä teki uuden vuoden lupauksia? Mä en tehnyt tavallaan laisinkaan, vaan lupasin olla edelleen oma itseni, eikä mikään muu tule muuttumaan kuin oma kroppani (parempaan suuntaan tietty). Eli periaatteessa uusi vuosi, vanhat kujeet ainakin täällä.
Jouluna sain pitää kaksi vapaasyöntipäivää ja ne tuli todella tarpeeseen, joulupäivänä jo odotti tapaninpäivää, että aamun saa aloittaa kaurapuurolla ja rahkalla. Ja syömiset pysyi kuitenkin ihan hallussa, vaikka vapaasyöntipäivät olikin, ei kroppa sietänyt mitään mässäilyä. Olo kahden vapaasyöntipäivän jälkeen oli KAMALA! Oli niin tukkoinen, turvottava ja oksettava olo. Normaalit treenit tuli tehtyä molempina päivinä, uskon että olo olisi ollut vielä inhottavampi, jos olisi ollut totaalilepopäivätkin vielä vapaasyöntipäivinä.
Jos ja kun olette niitä uuden vuoden lupauksia tehneet, niin olettehan muistaneet ne kirjata myös ylös? Ja laittaa myös niitä keinoja ylös, millä tavoin niitä tavoitteita/lupauksia lähdetään tavoittelemaan. Ja muistakaahan, ettei se palkitseminen sitten ole mitään ruokaa, jos tavoitteena on painon pudotus ;)
Oikein treenirikasta uutta vuotta kaikille! Tehdään tästä vuodesta vielä parempi kuin viime vuodesta!
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
perjantai 20. joulukuuta 2013
Joulukiireitä?
Ohops, anteeksi, lähes kuukausi mennyt ku viimeksi oon tänne jotain raapustellut! Joulukiireiden syyksi ei voi ainakaan laittaa, koska edelleen jouluvalmistelut on ihan alkutekijöissään, enkä aio joulustressiä itselleni hankkia!
Treenit kulkevat entiseen malliin, yhteensä yhdeksän treeniä viikossa, sisältäen sekä salitreeniä, että aerobista. Ruokailut sujuvat mallillaan ja ensimmäiset vapaasyöntipäivät on jouluaattona ja joulupäivänä!!! Jotenkin niitä odottaa jo innolla, mutta samalla vähän kauhunsekaisin tuntein, että mitäs jos jääkin se syömisvaihde päälle? No EI se jää!!! Siihen ei ole varaa laisinkaan!
Viime viikolla olin pt-treeneissä yhden tooosi iiiiison miehen kanssa. Treenailtiin jalkoja, takareisi-pakarapainotteisesti. Kyllä oli NIIN mahtavaa taas! Treeneistä hieman potkua söi pois viime viikon vuorokauden kestänyt oksutauti, mutta sisulla ja pt:n mahtavalla tsemppauksella treenit vietiin läpi ja luovuttaminen ei tullut mieleenkään.
Viime päivinä salilla treenatessa on kuullut sivukorvalla, miten porukka siellä odottaa jo joulun herkutteluja ja sitä, että pidetään vähän kevyempi viikko treenaamisessa...mä odotan sitä, että saan jouluaattona ja joulupäivänä syödä kinkkua, lanttulaatikkoa sekä bataattilaatikkoa ja tietty paljon salaatteja. Ja koko joulun vapaiden ajan treenata vähintään 110% lasissa! :)
Uuden vuoden jälkeen sitten salilla alkaakin taas uusi rynnistys, kun havahdutaan siihen, että se kesähän on ihan just ja pitää saada itsensä kesäkuntoon...Nooh, tammikuussa uuden vuoden lupauksien lunastajat ryntäävät salille ja sitten viimeistään helmikuun alussa sali jo taas hiljenee...innostus loppuu kuin kananlento seinään, ku puuttuu ne tavoitteet tai treenataan ihan väärin omaan tasoon nähden ja ruokailussa vedetään kidutuskuuria.
Nyt mä lähden treenaamaan etureiskoja ja sitten otan valkoisen muovisen joulukuusemme pois varastosta odottamaan koristelua.
Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille! Ja jos teette uuden vuoden lupauksia, kirjoittakaa ne paperille ja tavoitteet realistisiksi :)
Treenit kulkevat entiseen malliin, yhteensä yhdeksän treeniä viikossa, sisältäen sekä salitreeniä, että aerobista. Ruokailut sujuvat mallillaan ja ensimmäiset vapaasyöntipäivät on jouluaattona ja joulupäivänä!!! Jotenkin niitä odottaa jo innolla, mutta samalla vähän kauhunsekaisin tuntein, että mitäs jos jääkin se syömisvaihde päälle? No EI se jää!!! Siihen ei ole varaa laisinkaan!
Viime viikolla olin pt-treeneissä yhden tooosi iiiiison miehen kanssa. Treenailtiin jalkoja, takareisi-pakarapainotteisesti. Kyllä oli NIIN mahtavaa taas! Treeneistä hieman potkua söi pois viime viikon vuorokauden kestänyt oksutauti, mutta sisulla ja pt:n mahtavalla tsemppauksella treenit vietiin läpi ja luovuttaminen ei tullut mieleenkään.
Viime päivinä salilla treenatessa on kuullut sivukorvalla, miten porukka siellä odottaa jo joulun herkutteluja ja sitä, että pidetään vähän kevyempi viikko treenaamisessa...mä odotan sitä, että saan jouluaattona ja joulupäivänä syödä kinkkua, lanttulaatikkoa sekä bataattilaatikkoa ja tietty paljon salaatteja. Ja koko joulun vapaiden ajan treenata vähintään 110% lasissa! :)
Uuden vuoden jälkeen sitten salilla alkaakin taas uusi rynnistys, kun havahdutaan siihen, että se kesähän on ihan just ja pitää saada itsensä kesäkuntoon...Nooh, tammikuussa uuden vuoden lupauksien lunastajat ryntäävät salille ja sitten viimeistään helmikuun alussa sali jo taas hiljenee...innostus loppuu kuin kananlento seinään, ku puuttuu ne tavoitteet tai treenataan ihan väärin omaan tasoon nähden ja ruokailussa vedetään kidutuskuuria.
Nyt mä lähden treenaamaan etureiskoja ja sitten otan valkoisen muovisen joulukuusemme pois varastosta odottamaan koristelua.
Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille! Ja jos teette uuden vuoden lupauksia, kirjoittakaa ne paperille ja tavoitteet realistisiksi :)
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Luminen sunnuntai ja kylmä
Eihän pakkasta ole ku -6, mutta minä kesäihmisenä teen jo syväjäätymistä. Onneksi on takka ja siinä lämmin tuli tälläkin hetkellä. Vähennetyt hiilarit tekee kropassa työtään ja sellainen ikivilu on nyt taas seurana...kyllä tämäkin taas tasaantuu, mutta ottaa aikaa ainakin pari viikkoa.
Tiistaina kävin hieronnassa ja hierottiin jalat. Takareidet ei ollutkaan niin jumissa kuin kuvittelin, pohkeet ja etureidet oli. Etureisistä löytyi muutamat oikein älyttömän hellät kohdat, jotka huippuhieroja sai auki aika hyvin. Kotiläksyksi taas tuli enemmän venyttelyä koko kropalle...oon toki venytellyt tällä viikolla huomattavasti enemmän kuin aikasemmin...ehkäpä tämäkin ratakisko tästä pikkuhiljaa notkistuu :)
Multa on muutaman kerran pyydetty muutoskuvia ja juttua muutoksesta. Olen miettinyt ja paininut asian kanssa, että onko minussa tapahtunut muutos oikeasti sellainen, joka voisi motivoida muita, onko kaikki tapahtunut sellaista, että sitä kannattaa edes julkaista, saako joku siitä kimmokkeen itselleen. Loppujen lopuksi kuitenkin jutun kirjoitin sekä muutaman kuvan lisäilin mukaan. Juttu tulee tännekin jossakin vaiheessa, kunhan muokkailen hieman vielä sitä. Toivon, että siitä todella on hyötyä jollekin ja joku saisi siitä kimmokkeen elämäntapamuutokseen.
Jokainen pystyy muuttamaan elämäntapojaan, jos vain haluaa. Kuitenkaan väkisin vääntämällä ja pakkopullalla siitä ei mitään tule. Muutoshalu pitää syntyä itsestään ja eikä kenenkään toisen pakottamana, koska silloin ei muutoksia tapahdu. Se huomio, että muutoksen tekee vain itseään varten, oman itsensä hyvinvoinnin vuoksi auttaa paljon.
Aurinkokin alkaa tuolta pilkistelemään, joten ulkovaatteet päälle ja lenkille.
Tiistaina kävin hieronnassa ja hierottiin jalat. Takareidet ei ollutkaan niin jumissa kuin kuvittelin, pohkeet ja etureidet oli. Etureisistä löytyi muutamat oikein älyttömän hellät kohdat, jotka huippuhieroja sai auki aika hyvin. Kotiläksyksi taas tuli enemmän venyttelyä koko kropalle...oon toki venytellyt tällä viikolla huomattavasti enemmän kuin aikasemmin...ehkäpä tämäkin ratakisko tästä pikkuhiljaa notkistuu :)
Multa on muutaman kerran pyydetty muutoskuvia ja juttua muutoksesta. Olen miettinyt ja paininut asian kanssa, että onko minussa tapahtunut muutos oikeasti sellainen, joka voisi motivoida muita, onko kaikki tapahtunut sellaista, että sitä kannattaa edes julkaista, saako joku siitä kimmokkeen itselleen. Loppujen lopuksi kuitenkin jutun kirjoitin sekä muutaman kuvan lisäilin mukaan. Juttu tulee tännekin jossakin vaiheessa, kunhan muokkailen hieman vielä sitä. Toivon, että siitä todella on hyötyä jollekin ja joku saisi siitä kimmokkeen elämäntapamuutokseen.
Jokainen pystyy muuttamaan elämäntapojaan, jos vain haluaa. Kuitenkaan väkisin vääntämällä ja pakkopullalla siitä ei mitään tule. Muutoshalu pitää syntyä itsestään ja eikä kenenkään toisen pakottamana, koska silloin ei muutoksia tapahdu. Se huomio, että muutoksen tekee vain itseään varten, oman itsensä hyvinvoinnin vuoksi auttaa paljon.
Aurinkokin alkaa tuolta pilkistelemään, joten ulkovaatteet päälle ja lenkille.
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
tiistai 19. marraskuuta 2013
Ja matka jatkuu...
Miten ihmeessä viikko on taas hurahtanut kuin siivillä?
Viime viikko treenailtiin ja syötiin vielä alkuperäisillä ohjeilla. Etureiskatreeni jumitti nesteet kehoon melkoisesti ja turvotus ja nesteet lähti liikkeelle vasta hieronnan jälkeen. Muuten viikon treenit sujui suunnitelmien mukaan, vaikka perjantaina olikin vasta ensimmäinen täysin etureiskakivuton päivä! Eli treeni meni perille paremmin kuin hyvin.
Tiistaina kävin hieronnassa, yläkroppaa hierottiin, koska ei ollut puhettakaan, että etureiskoihin olisi voinut koskeakaan...juu, todellakin ne oli ihan kosketusarat vielä tiistaina! Yläkropassa oli muutama jumipaikka, jotka saatiin hyvin auki ja omasta mielestä aivan kuin olisi koko yläkroppa leventynyt pari senttiä käsittelyn jälkeen, siis siten, että lihakset oli niin irtonaiset ja rennot. Lisäksi hieroja opetti erittäin hyvän venyttävän ja liikerataa laajentavan venytyksen rintarankaan, joka toki sitten vaikuttaa myös tuonne lannerankaan saakka. Tänään meen taasen hierontaan, tänään sitten pääsee käsittelyyn jalat, saa nähdä mitä upeita jumipaikkoja niistä löytyy...pari taidan tietääkin jo...Vaikka kuinka venyttelee joka treenin jälkeen, olen huomannut, että pitäisi oikeasti pitää pari kertaa viikossa oikein kunnon venyttelytuokio, joka kestäisi ainakin sen puoli tuntia. Tuostapa pitää tehdä itselleni haaste, venyttely vähintään puoli tuntia kaksi kertaa viikossa, normaalien treenien jälkeisten venyttelyjen lisäksi.
Eilen laittelin pt:lle menemään hurahtaneen kahden viikon tuloksia ja fiiliksiä. Eteenpäin mennään koko ajan ja nyt tuli pientä muutosta ruokavalioon sekä treeneihin. Ruokavaliosta vähennetään hieman hiilareita ja yksi aerobinen treeni viikkoon lisää. Katsotaan miten kroppa reagoi hiilarien vähentämiseen, toivottavasti edelleen rasvaa palaa sieltä mistä pitääkin, mutta toivon myös, että lihakset ei kärsi rasvan tiristelystä, vaan niitä saadaan samalla jopa kasvatettua, tai ainakin pidettyä samassa kuosissa missä ne nyt on.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, hymyssä suin kun kuljetaan, niin tää harmauskin pian nujerretaan!
Viime viikko treenailtiin ja syötiin vielä alkuperäisillä ohjeilla. Etureiskatreeni jumitti nesteet kehoon melkoisesti ja turvotus ja nesteet lähti liikkeelle vasta hieronnan jälkeen. Muuten viikon treenit sujui suunnitelmien mukaan, vaikka perjantaina olikin vasta ensimmäinen täysin etureiskakivuton päivä! Eli treeni meni perille paremmin kuin hyvin.
Tiistaina kävin hieronnassa, yläkroppaa hierottiin, koska ei ollut puhettakaan, että etureiskoihin olisi voinut koskeakaan...juu, todellakin ne oli ihan kosketusarat vielä tiistaina! Yläkropassa oli muutama jumipaikka, jotka saatiin hyvin auki ja omasta mielestä aivan kuin olisi koko yläkroppa leventynyt pari senttiä käsittelyn jälkeen, siis siten, että lihakset oli niin irtonaiset ja rennot. Lisäksi hieroja opetti erittäin hyvän venyttävän ja liikerataa laajentavan venytyksen rintarankaan, joka toki sitten vaikuttaa myös tuonne lannerankaan saakka. Tänään meen taasen hierontaan, tänään sitten pääsee käsittelyyn jalat, saa nähdä mitä upeita jumipaikkoja niistä löytyy...pari taidan tietääkin jo...Vaikka kuinka venyttelee joka treenin jälkeen, olen huomannut, että pitäisi oikeasti pitää pari kertaa viikossa oikein kunnon venyttelytuokio, joka kestäisi ainakin sen puoli tuntia. Tuostapa pitää tehdä itselleni haaste, venyttely vähintään puoli tuntia kaksi kertaa viikossa, normaalien treenien jälkeisten venyttelyjen lisäksi.
Eilen laittelin pt:lle menemään hurahtaneen kahden viikon tuloksia ja fiiliksiä. Eteenpäin mennään koko ajan ja nyt tuli pientä muutosta ruokavalioon sekä treeneihin. Ruokavaliosta vähennetään hieman hiilareita ja yksi aerobinen treeni viikkoon lisää. Katsotaan miten kroppa reagoi hiilarien vähentämiseen, toivottavasti edelleen rasvaa palaa sieltä mistä pitääkin, mutta toivon myös, että lihakset ei kärsi rasvan tiristelystä, vaan niitä saadaan samalla jopa kasvatettua, tai ainakin pidettyä samassa kuosissa missä ne nyt on.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, hymyssä suin kun kuljetaan, niin tää harmauskin pian nujerretaan!
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
maanantai 11. marraskuuta 2013
Maanantaifiilikset, eikä laisinkaan negatiiviset sellaiset :)
Mä oon NIIN liekeissä viikonlopun treenien jälkeen!!!!!!!!!! <3 <3 <3 <3
Huh, mitkä treenit oli lauantaina! Meillä oli siis pt-valmennuksessa olevien yhteinen treenipäivä ja pikkujoulut lauantaina. Mä olin etureisitreeniryhmässä ja oksennus meinasi pariin kertaan lentää jo treenien aikana, eli ehkä sekin kuvaa treenien kovuutta. Treenien jälkeen ei pyrstöä meinannut saada penkistä nousemaan pukuhuoneessa ja portaiden ylösnousu oli yhtä tuskaa, kunnes sitten jouduin menemään muutaman portaan alaspäin...ihan uusi urheilulaji tuli siitä ;) Lauantaina illalla oli etureidet jo melkoisen tietoiset siitä, että isot pojat antoi kunnon treenit niille. Piti oikeasti jopa miettiä, että voiko laittaa korkkareita jalkaan illan pikkujouluihin, kun ei ollut laisinkaan varmaa, että kantaako jalat.
Illan pikkujoulut oli aivan huiput! Uskomaton porukka, vaikka oltiin toisillemme aivan vieraita, niin silti juttua riitti niin kuin oltais aina tunnettu. Jokainen sai syödä ilman ruuan punnitsemista ja otin myös jälkkäriksi ollutta mansikkakakkua. Kuitenkin paikalla oli jokaisen valmentaja ja kukaan valmentajista ei kommentoinut meidän syömisiä. Hitto mikä luotto niillä on myös meihin, ne uskoo ja tietää, että se yks vapaa-ateria ilman punnitsemista syödään ja nautitaan ja seuraavana aamuna taas palataan takaisin ruotuun. Ja näin myös kävi, eli aamusta taas takaisin oman ruokavalion pariin.
Jos lauantai-illalla etureidet oli jo jumissa ja treenikivussa, sunnuntaina myös pyrstö alkoi antoi signaaleja siitä, että kyllä sekin vielä treenijumista saa osakseen ja oikeassa olin. Sunnuntaiaamuna sängystä nouseminen oli melkoista akrobatiaa etureiskojen ja pyrstön treenijumien vuoksi, luulin sitä pahimmaksi jumiksi mitä on, mutta tänään aamulla (maanantai) oli treenijumi sellaista, että huhhuh...jopa vessassa käymistä piti miettiä pariin kertaan, että onko ihan oikeesti pakko mennä :D Mutta, tää tunne etureiskoissa ja pyrstössä on sitä, mitä on halunnut ja sitä myös saa...Ja tänään taas salille vääntämään rautaa...sillähän se lähtee jolla on tullutkin, tosin tänään vuorossa on rinta-selkätreeni. Kiitos kaikille ihanille valkuille lauantain treeneistä <3 Ootte te niin rrrrrrrautaisia ammattilaisia, jolla vedätte treenit ja tsemppaatte...vedätte viimeisetkin mehut irti, vaikka tuntuu ettei enää jaksais, niin jostain ihmeestä sitä löytyy ihan vähän vielä voimia vetää ne viimeiset toistot...tai sitten ei...kuten mulla viimeisessä liikkeessä, niin vain valuin pitkin lattiaa ku räkä :D Mut yhden valkun sanottuna "ei tossa liikkeessä pitäis enää pysyäkään, jos treenit tehty 110% lasissa"...joten vedetty ilmeisesti sitten ainakin se 110 lasissa :D
Lähes tulkoon jo lasken minuutteja siihen, että tiistaina pääsee hierojalle <3
Huh, mitkä treenit oli lauantaina! Meillä oli siis pt-valmennuksessa olevien yhteinen treenipäivä ja pikkujoulut lauantaina. Mä olin etureisitreeniryhmässä ja oksennus meinasi pariin kertaan lentää jo treenien aikana, eli ehkä sekin kuvaa treenien kovuutta. Treenien jälkeen ei pyrstöä meinannut saada penkistä nousemaan pukuhuoneessa ja portaiden ylösnousu oli yhtä tuskaa, kunnes sitten jouduin menemään muutaman portaan alaspäin...ihan uusi urheilulaji tuli siitä ;) Lauantaina illalla oli etureidet jo melkoisen tietoiset siitä, että isot pojat antoi kunnon treenit niille. Piti oikeasti jopa miettiä, että voiko laittaa korkkareita jalkaan illan pikkujouluihin, kun ei ollut laisinkaan varmaa, että kantaako jalat.
Illan pikkujoulut oli aivan huiput! Uskomaton porukka, vaikka oltiin toisillemme aivan vieraita, niin silti juttua riitti niin kuin oltais aina tunnettu. Jokainen sai syödä ilman ruuan punnitsemista ja otin myös jälkkäriksi ollutta mansikkakakkua. Kuitenkin paikalla oli jokaisen valmentaja ja kukaan valmentajista ei kommentoinut meidän syömisiä. Hitto mikä luotto niillä on myös meihin, ne uskoo ja tietää, että se yks vapaa-ateria ilman punnitsemista syödään ja nautitaan ja seuraavana aamuna taas palataan takaisin ruotuun. Ja näin myös kävi, eli aamusta taas takaisin oman ruokavalion pariin.
Jos lauantai-illalla etureidet oli jo jumissa ja treenikivussa, sunnuntaina myös pyrstö alkoi antoi signaaleja siitä, että kyllä sekin vielä treenijumista saa osakseen ja oikeassa olin. Sunnuntaiaamuna sängystä nouseminen oli melkoista akrobatiaa etureiskojen ja pyrstön treenijumien vuoksi, luulin sitä pahimmaksi jumiksi mitä on, mutta tänään aamulla (maanantai) oli treenijumi sellaista, että huhhuh...jopa vessassa käymistä piti miettiä pariin kertaan, että onko ihan oikeesti pakko mennä :D Mutta, tää tunne etureiskoissa ja pyrstössä on sitä, mitä on halunnut ja sitä myös saa...Ja tänään taas salille vääntämään rautaa...sillähän se lähtee jolla on tullutkin, tosin tänään vuorossa on rinta-selkätreeni. Kiitos kaikille ihanille valkuille lauantain treeneistä <3 Ootte te niin rrrrrrrautaisia ammattilaisia, jolla vedätte treenit ja tsemppaatte...vedätte viimeisetkin mehut irti, vaikka tuntuu ettei enää jaksais, niin jostain ihmeestä sitä löytyy ihan vähän vielä voimia vetää ne viimeiset toistot...tai sitten ei...kuten mulla viimeisessä liikkeessä, niin vain valuin pitkin lattiaa ku räkä :D Mut yhden valkun sanottuna "ei tossa liikkeessä pitäis enää pysyäkään, jos treenit tehty 110% lasissa"...joten vedetty ilmeisesti sitten ainakin se 110 lasissa :D
Lähes tulkoon jo lasken minuutteja siihen, että tiistaina pääsee hierojalle <3
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
maanantai 4. marraskuuta 2013
Pienin askelin tavoitetta kohden
Ohops, pari viikkoa taas mennyt kuin siivillä. Tänään laittelin menneen kahden viikon mitat ja muutakin pt:lle menemään. Hieman flunssa meinannut häiritä eloa ja oloa, mutta treenejä ei ole jäänyt väliin. Onneksi ei ole kuumetta ollut, vaan nenä vaan tukossa ja välillä taas räkä "juossut" ja muuten vointi ollut ok, että ei ole sillä tavoin haitannut treenejä.
Muutoksia kropassa taasen tullut, paino mennyt ihan jees alaspäin ja senttejäkin lähtenyt ihan ok. On tämä hauskaa, kun nyt halutaan senttejä (=rasvaa) ja kiloja pois, mutta hetken päästä sitten toivotaan, että niitä senttejä tulisi ja oikeisiin paikkoihin :) Tää juurikin tekee tästä koko projektista niin haastavan ja mielenkiintoisen.
Muistaakseni kirjoittelin tämän uuden projektin alkaessa, miten kauan meni aamupalan syömisessä, yli 40 minsaa...ruokaa kun tuntui olevan niin mahdottoman paljon. Nooh, nälkä kasvaa syödessä ja tällä hetkellä, jos syön äärettömän rauhassa saman aamupalan, menee aikaa max.20 minsaa. Kroppa toimii hyvin ja eipä tarvi kelloon vilkuilla ku tietää, että tasan 2,5 tuntia mennyt edellisestä ruokailusta ku vatsa kurnii ja on nälkä. Tällä viikolla onkin monta kivaa juttua tiedossa...ensin odotellaan pt:n palautetta ja tulevia muutoksia ohjelmaan ja ruokiin, lauantaina tapaan pt:n ja muita valmennuksessa olevia ja lauantaina vietän heidän kanssaan myös pikkujoulut. Huisin hauska viikko siis tulossa! Hetken kuluttua taas syödään, sitten vähän lepäillään ja juodaan latarit ja salille treenaamaan, rinta-selkäpäivä tiedossa.
Muutoksia kropassa taasen tullut, paino mennyt ihan jees alaspäin ja senttejäkin lähtenyt ihan ok. On tämä hauskaa, kun nyt halutaan senttejä (=rasvaa) ja kiloja pois, mutta hetken päästä sitten toivotaan, että niitä senttejä tulisi ja oikeisiin paikkoihin :) Tää juurikin tekee tästä koko projektista niin haastavan ja mielenkiintoisen.
Muistaakseni kirjoittelin tämän uuden projektin alkaessa, miten kauan meni aamupalan syömisessä, yli 40 minsaa...ruokaa kun tuntui olevan niin mahdottoman paljon. Nooh, nälkä kasvaa syödessä ja tällä hetkellä, jos syön äärettömän rauhassa saman aamupalan, menee aikaa max.20 minsaa. Kroppa toimii hyvin ja eipä tarvi kelloon vilkuilla ku tietää, että tasan 2,5 tuntia mennyt edellisestä ruokailusta ku vatsa kurnii ja on nälkä. Tällä viikolla onkin monta kivaa juttua tiedossa...ensin odotellaan pt:n palautetta ja tulevia muutoksia ohjelmaan ja ruokiin, lauantaina tapaan pt:n ja muita valmennuksessa olevia ja lauantaina vietän heidän kanssaan myös pikkujoulut. Huisin hauska viikko siis tulossa! Hetken kuluttua taas syödään, sitten vähän lepäillään ja juodaan latarit ja salille treenaamaan, rinta-selkäpäivä tiedossa.
Juuri sopivan ikäinen, kahden lapsen äiti. Joka koko aikuisikänsä tapellut kilojen kanssa. Painon hallitsemasta painon hallitsijaksi ja treenariksi edelleen matkalla...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)